hakaristi siiven alla Suomen ilmavoimien synty SOTIEMME POMMIKONEET 70 17 71 -1 90 3 PA L. V K O 20 19 -4 4 HORNET JA HX ITSENÄISYYDEN AJAN ISOIMMAT HANKKEET
n Saksalainen lentokone Helsingin Eteläsatamassa 1918. Mutta miten kaikki alkoi. Lehtemme täyttäessä samalla itsekin sata vuotta juhlistamme myös sitä, että olemme julkaisuna seuranneet ”ilmailutarhamme” toimintaa jo vuosisadan, joskus kriittisestikin. . TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP JO U N I RÖ N KK Ö. Tätä valottaaksemme ja vuosituhannen koneja ilmasotajärjestelmähankintaan valmistautuvaa satavuotiasta kunnioittaaksemme Suomen Sotilas kertoo seuraavilla sivuilla Ilmavoimiemme synnystä sata vuotta sitten, vuosina 1918–1920. Sivun yläreunan piirroskuvassa Friedrichshafen FF33. 4 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ILMASOTAA Maailman vanhimmat itsenäiset ilmavoimat, Suomen ilmavoimat, täytti viime vuonna 6.3.2018 sata vuotta. Kuvassa vasemmalla nelisavupiippuinen saksalainen kevyt risteilijä SMS Stralsund. Ilmavoimilla on ollut työntäyteinen ja kunniakas historia, joka jatkuu yhä
Suomen ilmavoimien aikaisempi nimi oli Ilmailuvoimat. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 5 Seuraavilla sivuilla tutustut organisaatioihin, operaatioihin, lentokalustoon ja eräisiin avainhenkilöihin unohtamatta isompaa viitekehystä eli sotilaallista ja poliittista tilannetta Suomen lähialueilla ja Suomeen liittyneitä – monille tuiki tuntemattomia – ilmasotatoimia Suomessa ja sen lähialueilla levottomina vuosina ennen Tarton rauhaa sata vuotta sitten. Käytetty on myös nimiä Lentojoukot, Ilmailulaitos ja Ilmailutarha. Rakkaalla lapsella on ollut sadan vuoden aikana monta nimeä. Siis eipä muuta kuin taivaalle! SUOMESSA TI M IR IA SE W IV A N / H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Tässä artikkelissa kyseessä olevasta puolustushaarasta käytetään selvyyden vuoksi nimeä Ilmavoimat
Oliko lentokoneella jotain tekemistä reilua kuukautta aikaisemmin maassa syttyneen sodan kanssa. Kone oli startannut aamuyhdeksän aikaan Uumajasta, ja nyt, vajaata tuntia myöhemmin, se oli Vaasan lähellä. päivänä se lennettiin Suomeen. 6 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA n Thulinia, joka oli valmistunut Landskronassa ja kuljetettu rautateitse Uumajaan, kootaan Kuninkaallisen Länsipohjan Rykmentin voimistelusalissa maaliskuun 1918 alkupäivinä. Suojeluskuntalaisia ja uteliasta siviiliväestöä. Oliko ilmassa aistittavissa historiallisen tapahtuman väreilyä. He varmastikin ihmettelivät lentokoneen siipien alapuolelle maalattuja tunnuksiakin, isoja sinisiä hakaristejä valkoisella pohjalla. Eipä aikaakaan, kun maista alkoi kerääntyä väkeä lentokoneen luokse. Kone pudotti korkeutta ja laskeutui lopulta meren jäälle Vaasan edustalla. Lopputalvinen aamupäivä oli kirkas ja selkeä, kun yksinäinen Thulin D -tyyppinen lentokone lähestyi Vaasaa lännestä. Konetta lensi Thulin-tehtaan koelentäjä Nils Kindberg. Takapenkkiläisenä, matkustajana, istui koneen omistaja, ruotsalainen kreivi Eric von Rosen. Maaliskuun 6. Molempiin kysymyksiin vastaus oli kyllä. IL M A VO IM AT O li keskiviikko, maaliskuun kuudes päivä, Ruudolfin päivä, verisenä vuonna 1918. Suomen ystävä kreivi von Rosen oli hankkinut lento
Yksi tämän lentokoneen erikoisominaisuus oli, että saranoilla kääntyviä ohjaussiivekkeitä ei ollut, vaan ohjausvaijerit taivuttivat siivenkärkiä. Alkuperäistä ranskalaiskonetta valmistettiin noin 600 kappaletta vuosina 1913– 15, ja sitä käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa ensi sijassa tiedusteluun. Se oli ensimmäinen lentokone, jossa ranskalaiset kokeilivat potkurin läpi ampuvaa konekivääriä. Voidaan vaan arvioida, mitä tämä merkitsi koneen liikehtimiskyvyn kannalta. Suomen ilmavoimissa näitä lentokoneita oli kaksi kappaletta, joista molemmat tuhoutuivat onnettomuuksissa vapaussodan aikana. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 7 IL M A VO IM AT THULIN D oli ranskalaisen Morane-Saulnier L:n Ruotsissa lisenssillä valmistettu versio. JO U N I RÖ N KK Ö. Ruotsissa Thulinia valmistettiin kaikkiaan viisi kappaletta. päivänä 1918 kreivi von Rosenin omistama ja luutnantti Kindbergin lentämä Thulin D on laskeutunut Vaasan edustalle. Kone tunnettiin Suomessa nimellä Morane Parasol. Miehistö: 2 Nopeus: 115 km/h Nousunopeus: 6 minuuttia 1 000 metriin Lakikorkeus: 4 000 m Toiminta-aika: noin 3 h THULIN D n Maaliskuun 6. Thulinin rakenne ei kylläkään ollut ainutlaatuinen tuon ajan lentokoneissa. Pituus: 6,5 m Kärkiväli: 11 m Korkeus: 3,1 m Tyhjäpaino: 410 kg Lentopaino: 635 kg Voimalaite: Le Rhone -moottorin ruotsalaisversio Thulin A, 9-sylinterinen pyörivä tähtimoottori, 80 hv
Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Suomeen toimitettu tähän rooliin tarkoitettu lentokone: helmikuun lopussa Ruotsista Haaparannan ja Pohjanlahden rannikon kautta Suomeen lennetty Albatros-tyyppinen lentokone oli tarkoitus lahjoittaa Suomelle – suojeluskunnille. Kindbergin Suomeen lentämästä Thulin D:stä tuli itsenäisen Suomen Ilmavoimien ensimmäinen lentokone. 8 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA koneen luovuttaakseen sen edellisen vuoden joulukuussa itsenäistyneen Suomen valkoiselle armeijalle. IL M A VO IM AT. Kone sai kuitenkin moottorivaurion ja toimitettiin Kolhoon korjattavaksi. Koneelle on rakennettu aikakaudelle tyypillinen tilapäinen lentokonesuoja lentokenttänä toimivan meren jään äärelle. Hän oli maalauttanut koneeseen tunnuksiksi henkilökohtaisen onnenmerkkinsä, sinisen hakaristin. Jo reilua viikkoa myöhemmin, 18.3.1918, von Rosenin hakaristitunnus määrättiin virallisesti Suomen sotilaskoneiden kansallistunnukseksi. Von Rosen ja Kindberg matkustivat samana iltana Seinäjoelle kenraali Mannerheimin päämajaan, jossa kreivi luovutti virallisesti lentokoneen Suomelle. Vuonna 1923 maaliskuun 6. Ruotsalainen lentäjä Karl Westman ja suomalainen mekaanikko Sigurd Nylund olivat tämän myötä itsenäisen Suomen sotilasilmailun ensimmäiset kuolonuhrit. Se päätyi Suomen armeijan kirjanpitoon vasta korjauksen jälkeen. n Ilmavoimat on vastaanottanut ensimmäisenä Vaasaan Ruotsista saapuneen lentokoneensa Thulinin. Von Rosenin lahjoittama lentokone ei jäänyt pitkäikäiseksi. Ristin valkoinen pohja oli peruja koneen aikaisemmasta Thulinin lentokoulun tunnuksesta. Sen siipi katkesi ilmassa Tampereen lähellä 16.4.1918, ja lentokone syöksyi Näsijärven jäähän. päivä määrättiin Ilmavoimiemme vuosipäiväksi
SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 9 n Alla punaisten lentokalustoa Tampereella maaliskuun lopussa 1918. Vasemmalla Nieuport 10 -tiedustelukone ja oikealla Nieuport 21 -harjoitushävittäjä. Nieuport 21:n käytöstä suomalaisten toimesta ei ole sitä tukevia arkistolähteitä. Jälkimmäinen oli ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla laajassa palvelukäytössä olleen Nieuport 17:n harjoitusversio pienempitehoisella moottorilla. Kuvan lentokoneissa on Venäjän ilmavoimien tunnukset, puna-sini-valkoiset kokardit. n Von Rosenin lahjoittama Thulin D tuhoutuneena Näsijärven jäällä. Kaikkia äsken mainittuja konetyyppejä valmistettiin Ranskan lisäksi myös Venäjällä. TA M PE RE EN M U SE O T TA M PE RE EN M U SE O T. Myös Suomen Ilmavoimilla oli Nieuport-koneita
lentodivisioona, sijoituspaikka Ahvenanmaa, • 5. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen toi sotilasilmailun Suomenkin taivaalle. 10 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Suomen suuriruhtinaskunta ja Venäjän ilma-ase Vaan olipa Suomen taivaalla nähty pelottomia miehiä lentävissä koneissaan jo ennen Thulinin saapumista. Havaittuja viholliskohteita saattoi koneella pommittaakin. Se pohjautui Venäjän Ranskalta ostamiin lentovenetyyppeihin. Erilliseen lentoasemaan kuului määrävahvuiseSTETININ M-9 oli ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana eniten Venäjällä valmistettu lentovene, jota valmistettiin noin 500 kappaletta. Siviili-ilmailijoita oli toki nähty Suomessa jo ennen sotaa – ilmaa kevyemmin ja painavammin lentopelein. Yli sadan vuoden takaisilla lentävillä ”kudinpuilla” oli tapana vikaantua herkästi, ja kovin usein koneita vaurioitui ja tuhoutui nimenomaan onnettomuuksien ja teknisten vikojen eikä niinkään vihollisvaikutuksen vuoksi. Lentodivisioonan määrävahvuuteen kuului 19 lentovenettä – todelliset operointivahvuudet olivat useimmiten huomattavastikin pienemmät. Suomeen sijoitetut lentodivisioonat oli varustettu pääosin Stetinin M-9-, M-11ja M-16-lentoveneillä. Pituus: 9 m Kärkiväli: 16 m Tyhjäpaino: 1 060 kg Lentopaino: 1 540 kg Voimalaite: Salmson Canton-Unne, 9-sylinterinen nestejäähdytteinen tähtimoottori, 150 hv Miehistö: 3 Nopeus: 110 km/h Nousunopeus: 15 minuuttia 1 000 metriin Lakikorkeus: 3 000 m Toiminta-aika: 3 h 30 min Aseistus: nokassa yksi kevyt konekivääri, 100 kg pommeja.. Ensimmäinen näistä, Hermannin lentoasema Helsingissä, saatiin operointikuntoon maaliskuussa 1915. Koko 1900-luvun alun ajan vallinnut suurvaltojen ristikkäisten etujen ja provokaatioiden vyyhti alkoi purkautua heinä-elokuun vaihteessa 1914. Itämerestä muodostui yksi suursodan meritaisteluiden näyttämö. Myöhemmin ensimmäisen maailmansodan nimellä tunnetuksi tullut välienselvittely oli alkanut. Saksan merivoimien alukset kävivät ampumassa tykeillään venäläisiä satamia ja muita kohteita, miinoittamassa satamiin johtavia väyliä ja häiritsemässä venäläistä merenkulkua. Vuosina 1915–1917 Suomen alueelle tukeutui Venäjän Itämeren laivaston II lentoprikaati, johon kuuluivat: • 4. Mutta nyt sota sai siivet Suomessakin. Vakituisten lentoasemien lisäksi II lentoprikaati perusti tilapäistä käyttöä varten joitakin tukeutumispaikkoja rannikoillemme Porin Mäntyluodosta aina Kotkaan saakka. Saksa arvioi Venäjän 30.7.1914 aloittaman liikekannallepanon uhkaksi ja julisti Venäjälle sodan elokuun ensimmäisenä päivänä. Suomen alueella oli Venäjän Itämeren laivaston tukikohtia muun muassa Helsingissä ja Maarianhaminassa. Sodan alettua Venäjä ryhtyi perustamaan Suomeen merilentokoneiden tukikohtiakin. Kone oli raskas lentää, ja sitä pidettiin lentoominaisuuksiltaan huonona. Ristiriidat tultiin ratkaisemaan taannoisen kansleri Bismarckin sanoin ”verellä ja raudalla”. M-9-konetta, Devjatkaa, käytettiin meritiedusteluun. lentodivisioona, sijoituspaikka Turku ja • erillinen lentoasema, sijoituspaikka Hermanni. Venäjän jäljiltä Suomeen jäi M9-koneita, joista kahdeksan kunnostettiin Ilmavoimiemme käyttöön. Saksalaisten merioperaatiot ulottuivat Venäjään kuuluvan Suomen suuriruhtinaskunnankin rannikoille ja aina Pohjanlahdelle saakka (lue lisää aiheesta Kesselringin Saksalaisvuosi-kirjoitussarjan artikkeleista Suomen Sotilaan viime vuoden numeroista). Meillä niitä käytettiin ensi sijassa koulutukseen aina vuoteen 1922 saakka
Mikkola oli vuosina 1919–20 kokenein lentäjistämme. Vapauduttuaan hän jatkoi sujuvasti uraansa Suomen ilmavoimissa. Mikkola toimi Helsingin merilentoaseman sekä Sortavalaan ryhmitetyn I lento-osaston päällikkönä ja joulukuusta 1919 eteenpäin Ilmailupataljoonan komentajana. Mikkola oli vapaussodan aikana jonkun aikaa punaisten vankina. Hän syntyi Valkealassa 3.3.1890. Majuri Mikkolan kohtaloksi tuli teknisen vian jälkeinen maahansyöksy 7.9.1920 Zürichin lähellä, kun hän oli lentämässä Italiasta hankittua lentovenettä Suomeen.. Sodan sytyttyä hän haki ja pääsi Venäjän armeijan lentojoukkoihin. Keväällä 1918 hän oli Hermannin Merilentoaseman päällikkö, joskin tuohon aikaan asemalla todellista valtaa pitivät vallankumoukselliset matruusit. Mikkola innostui lentämisestä nähtyään ilmailunäytöksiä Berliinissä, jossa hän opiskeli sähkötekniikkaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 11 T ämä tuimannäköinen sotilas on majuri Väinö Mikkola. Saatuaan koulutuksen merilentäjäksi hän palveli Venäjän Itämeren laivastossa kahdessa eri lentoyksikössä sekä vesikoneiden emälaivalla
Vanhan maailman loppu Sota sujui Venäjän kannalta kehnosti. 12 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA na kahdeksan lentolaitetta. Tsaari luopui lopulta väkivaltaisten levottomuuksien seuFRIEDRICHSHAFEN FF 49 sai Suomessa lempinimen Fredika. Lentoyksiköiden lisäksi Itämeren laivaston ilmatoimintakykyä edusti vesikoneiden emälaiva Orlitza, joka operoi usein Suomenkin rannikolla. Mahtaako koneen miehistöllä olla aikomuksenaan punalaivaston jahtaaminen?. Hermannin asema oli varustettu aluksi ranskalaisvalmisteisilla Farman MF 11 -vesitasoilla ja myöhemmin M-16-koneilla. n Suomen ilmavoimien Friedrichshafen-meritiedustelukone on saapunut Lavansaareen tankkaamaan. Pituus: 11,6 m Kärkiväli: 17,2 m Korkeus: 4,5 m Tyhjäpaino: 1 485 kg Lentopaino: 2 135 kg Miehistö: 2 Voimalaite: Benz Bz IV, 6-sylinterinen rivimoottori Nopeus: 140 km/h Nousunopeus: 8 minuuttia 1 000 metriin Toiminta-aika: 5 h 40 min Aseistus: Tähystäjällä 7.92 mm:n konekivääri, kahdeksan 12,7 kilon pommia sijoitettuina telineisiin tähystäjän istuimen viereen, neljä rungon kummallakin puolella. Saksan merivoimien ilmalaivat toimivat kesällä 1916 ainakin kahteen otteeseen Suomen aluetta vastaan: toisella kertaa kohteena oli Venäjän Itämeren laivaston tukikohta Maarianhaminassa, ja toisella Turun–Ahvenanmaan saaristoalueen eteläraja. Pääosin tällä konetyypillä Suomen ilmavoimat toimi Neuvosto-Venäjää vastaan itäisellä Suomenlahdella vuonna 1919. Varsinaisia ilmataisteluja eivät Suomen alueelle tukeutuneet venäläiset lentoyksiköt käyneet. Talvet Orlitza (Naaraskotka) tapasi viettää Helsingissä. Suomi osti Saksasta kaksi Fredikaa helmikuussa 1918 ja kolme lisää loppuvuodesta saksalaisilta Virossa olleilta kapinoivilta matruuseilta. Molemmilla kerroilla asialla oli yksi ilmalaiva. Muutamaan otteeseen venäläislentoveneet pääsivät hyökkäämään havaitsemiansa saksalaisia sukellusveneitä vastaan, kuitenkin menestyksettä. Se tuli palveluskäyttöön Saksan merivoimissa vuonna 1917, ja sitä rakennettiin noin 240 kappaletta. Alukselle mahtui kuusi lentovenettä tai vesitasoa, ja aluksen käyttöperiaate oli lentokaluston siirto tukikohtien ja tukeutumispaikkojen välillä; näistä käsin varsinaiset lentotehtävät suoritettiin. Ilmavoimilla oli myös kolme Fredika FF 33 -konetta, joka oli FF 49:n aikaisempi, kevyempi ja heikommalla moottorilla varustettu koulukoneversio. Pommitusvauriot olivat vähäiset. Itämeren laivaston ilmavoimien toiminnasta ensimmäisen maailmansodan aikana on jäänyt vain vähän dokumentteja. Näiden mukaan lentotehtävät olivat pääosin meritiedustelua. Kone oli lujarakenteinen ja lento-ominaisuuksiltaan hyvä. Viimeiset poistettiin Suomessa käytöstä vuonna 1923. Kaksi konetta tuhoutui loppuvuodesta onnettomuuksissa. Koneessa oli pommitelineet, pommitähtäykseen tarkoitettu kiikari ja tuohon aikaan vielä erittäin harvinainen tekninen hienous, radio
Venäjältä loikanneet pilotit ja koneet muodostivat aluksi lisäksi Karjalan armeijakunnan alaisen itsenäisen ilmailuosaston, joka tukeutui niin ikään Antreaan mutta joka liitettiin huhtikuun lopussa Lento-osasto II:een. Leninin bolševikkidiktatuuri ryhtyi hakemaan rauhaa Saksan kanssa. Konetta rakennettiin Ranskassa vuoden 1917 loppuun saakka. Saksasta hankittiin seitsemän lentokonetta: kaksi DFW C.V -tiedustelukonetta, kaksi Friedrichshafen FF33ja kaksi FF49vesitasoa ja yksi Rumpler 6B -vesitasohävittäjä. Vallankumouksellisten venäläisten aseilla ja muulla materiaalilla tukema punakaarti julisti vallankumouksen alkaneeksi Helsingissä 27.1.1918. Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Mainitut lentokoneet voitiin luokitella tiedustelukoneiksi. Venäläisten Suomeen tuomista lentokoneista kaksi tuhoutui onnettomuuksissa pari päivää maahan saapumisen jälkeen. Sattumoisin samana päivänä aloitti Pohjanmaalla suojeluskunnat venäläisen sotaväen riisumisen aseista. Suomen yhteiskunnallinen tilanne, muun muassa sosialidemokraattien äärivasemmiston agitaation takia, kärjistyi vuodenvaihteessa. Lento-osasto I toimi sodan loppuvaiheessa myös Orivedeltä, Vehmaisista ja Tampereelta käsin. Maahan syntyi sosiaalidemokraattien johtama hallinto, jota jollain mielikuvituksella saatettiin kaaokseen syöksyvässä sotaa käyvässä maassa kutsua tasavaltaiseksi. Pituus: 5,85 m Kärkiväli: 8,20 m Korkeus: 2,42 m Tyhjäpaino: 380 kg Miehistö: 1 Voimalaite: 1 x Le Rhône -tähtimoottori; 89 kW Suurin nopeus: 185 km/h Lentomatka: 250 km Lakikorkeus: 5 550 m Aseistus: 1 x 7,7-millinen Lewistai Vickers-konekivääri JO U N I RÖ N KK Ö Valkoinen lentokone oli pelkällä läsnäolollaan murtanut punaisten viimeisenkin uskon voittoon ja luottamuksen omiin johtajiinsa.. Sisällissota Ruotsalaiset yksityishenkilöt lahjoittivat Suomen hallituksen joukoille keväällä 1918 viisi lentokonetta: kaksi Thulin D:tä, joita on Suomessa tuoreemman näkemyksen mukaan hieman harhaanjohtavasti kutsuttu ranskalaisen Morane Saulnier Parasol -koneen ruotsalaisversioiksi, sekä yhden S.W.20-koneen ja kaksi N.A.B 9 Albatrosia. Sodan päätyttyä kaikkia mainittuja tyyppejä hankittiin muutamia lisää. Joukot olivat vallankumouksen jäljiltä ilmeisen heikosti upseeriensa komennossa, osa upseereista oli murhattu. päivänä 1918 Venäjältä loikkasi viisi lentäjää koneineen Suomeen bolševikkivaltaa pakoon. Saksan tavoitteena oli lopettaa sota idässä nopeasti – taistelut länsirintamalla vaativat yhä enemmän resursseja – mutta se halusi turvata omat etunsa, muun muassa Venäjälle kuuluneessa Baltiassa asuvan saksalaisväestön aseman. Suomen valkoinen armeija sai keväällä 1918 haltuunsa kaksi Nieuport 17 -konetta. Huhtikuun 11. Kouvolan asema siirrettiin sodan kestäessä Uttiin. Tunnuksen 1.C.452 saanut kone tuhoutui 18.5.1920 ja tunnuksen 1.D.453 saanut kone poistettiin käytöstä 5.2.1925 meillä 34 tuntia lentäneenä. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 13 rauksena vallasta maaliskuussa 1917. Lentoasemat olivat Tampereella, Kouvolassa ja Viipurissa. Jälkimmäiset olivat saksalaisen Albatros B.II:n versioita. Punaisten ilmaaseen on sanottu olleen taisteluvalmiimpaa kuin valkoisten. Vapaussota oli tosiasia niin kuin kapinakin, ja sisällissotahan siitä tuli. Ilmavoimien organisaatioon vapaussodan aikana kuuluivat • Lento-osasto I, sijoituspaikka Kolho ja • Lento-osasto II, sijoituspaikka Antrea. Haaveet demokratiasta voitiin haudata. Punainen taivas Punaisten puolella oli tusinan verran lentokoneita. NIEUPORT 17 Ranskalaisen Nieuport-hävittäjäsarjan tunnetuin ja eniten rakennettu tyyppi oli Nieuport 17. Saksan ja Venäjän välinen sota päättyikin Brest-Litovskin rauhaan maaliskuussa 1918 (lue lisää Suomen roolista Saksan ja Venäjän välisessä sodassa yli sata vuotta sitten Suomen Sotilaan viime syksyn numeroista). Konetta valmistettiin myös Venäjällä, Italiassa ja Englannissa. Yksi oli venäläisvalmisteinen Stetinin M-9 -lentovene. Lisäksi koulutuslentoasemana toimi Helsingin Hermannin asema. Se perustui Nieuport 11ja Nieuport 16 -hävittäjiin. Maassa oli kuitenkin edelleen Venäjän armeijan tukikohtia ja kymmeniä tuhansia Venäjän armeijan sotilaita. Neljä lentokonetta oli ranskalaista alkuperää olevia mutta Venäjällä valmistettuja Nieuport-hävittäjiä ja tiedustelukoneita. Komento muuttui marraskuussa, jolloin bolševikit kaappasivat vallan
Pieniä pommeja toki pudoteltiin vastapuolen niskaan heittelemällä niitä lentokoneen ohjaamosta ulos. typ 9 Albatros oli ruotsalainen kaksipaikkainen tiedusteluja koulukone. Punaisten lentokoneista yksi teki taistelujen aikana pakkolaskun valkoisten puolelle. 14 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Punaisten lentokoneita lensivät entisen tsaarin armeijan lentäjät, joiden koulutus ja kokemus olivat parhaimmillaan selvästi valkoisen osapuolen lentäjiä parempia. Punaiset tuhosivat Uttiin sijoitetut lentokoneet ennen vetäytymistään alueelta. Mutta kuten tämän tapaisissa sodissa myöhemminkin, punaistenkin lentäjien alttius uhrata henkensä ja terveytensä heikkeni suorassa suhteessa punaisten sotamenestykseen nähden. Rantzau lensivät valkoisten ensimmäinen rintamalennon 18.3.1918. n Kapteeni John-Allan Hygerth, Ilmavoimien ensimmäinen komentaja, 10.3.– 17.4.1918.. Se oli Ilmavoimiemme ensimmäinen varsinainen sotakone. ALBATROS TYP 9 (B.II) kuvattuna Vehmaisissa keväällä 1918. Kuvan koneella ruotsalainen luutnantti Gösta Carlson ja tanskalainen ratsumestari J.H. Mihinkään massiivisiin maakohteiden pommituksiin ei ollut kapasiteettia; kaikissa lentokoneissa ei ollut pommiripustimia eikä -tähtäimiä. Ilmavoimien tuntomerkiksi määrättiin 26.3.1918 siipiin ja runkoon maalattu sininen hakaristi sekä ohjaimeen punainen lippu keltaisella ristillä. N.A.B. Muutama lentokone pakeni sodan loppuvaiheessa itärajan ylitse. Valkoisten tykistö ampui yhden punaisten lentoveneen alas Nuoraalla Viipurin lähellä. Tällä ei voida arvioida olleen juuri muuta kuin psykologista vaikutusta. Vapaussodassa kummankaan osapuolen – valkoisten ja punaisten – lentokaluston määrä, käytettävyys ja tekninen suorituskyky sekä lentohenkilöstön kokemus eivät mahdollistaneet ilmaaseen käyttöä ratkaisevassa roolissa edes siinä määrin kuin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla saatikka sitten toisessa maailmansodassa tai nykyään. N.A.B. Lentotehtävät olivat pääosin tiedustelua ja lentolehtisten levittämistä – nykyään jälkimmäistä sanottaisiin kai informaatiosodankäynniksi. Puolisen tusinaa lentokonetta päätyi valkoisten käsiin. Vuonna 1918 kolme Albatrosia lahjoitettiin Suomeen, ja valkoiset käyttivät niistä kahta tiedustelulentoihin. Viimeiset lennot tehtiin vuonna 1920
Vuonna 1921 Holmqvist johti noin puolen vuoden ajan Ilmailupataljoonaan kuulunutta Ilmailukoulua.. Useissa lähteissä hänet on mainittu sotilasilmailun teknisiä GUNNAR HOLMQVIST istuu Albatross N.A.B typ 9:n tähystämön laidalla. Hän sai Suomessa kapteenin arvon ja astui tehtäväänsä 10.3.1918. Holmqvist oli ensimmäinen kokonaan Suomessa koulutettu sotilaslentäjä. Muutamassa tunnissa oli kaupunki tyhjä. Hän johti myös osastoon kuulunutta Perkjärvelle sijoitettua lentuetta, joka lensi syksyllä Judenits hin valkoisen armeijan tukilentoja Neuvosto-Venäjälle. Hän palveli lokakuusta 1918 eteenpäin Turkuun ryhmitetyn V lento-osaston päällikkönä ennen yksikön liittämistä Ilmailupataljoonaan maaliskuussa 1919. Ilmavoimien syntyä henkilökohtaisesti todistanut ja siinä mukana ollut K.W. Kaupungin laitaan Taikinamäellä puolustukseen komennetut punaiset huomasivat hekin ennen pitää olevansa päälliköittä, ja hekin jättivät asemansa. Heinäkuusta eteenpäin hän johti Uttiin perustettua II ilmailuosastoa. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 15 Psykologisellakin vaikutuksella saatettiin päästä joihinkin tuloksiin. Kiireellinen, sekasortoinen pakeneminen alkoi. Valkoinen lentokone oli pelkällä läsnäolollaan murtanut punaisten viimeisenkin uskon voittoon ja luottamuksen omiin johtajiinsa.” Ruotsalaisia ja saksalaisia Ylipäällikkö määräsi Suomen ilmavoimien ensimmäiseksi komentajaksi ruotsalaisen reservin luutnantti John-Allan Hygerthin. Janarmo kertoo teoksessaan Varhaisilmailumme Lappeenrannasta 25.4.1918: ”Surina ilmassa sai heidät syöksymään kaikkialla ulos rakennuksista. Painajaisesta oli päästy
Hygerthin seuraajaksi tuli saksalainen kapteeni Carl Seber, joka nimitettiin tehtävään 28.4.1918. Myös Suomen onneton maantieja raun Carl Seber syntyi Trierissä 19.1.1983. Ilmavoimat hankki kolme Fokkeria vuonna 1919, mutta kaksi konetta tuhoutui jo vuonna 1920. Lentäjät pitivät Fokkerista, mutta viimeinenkin poistettiin käytöstä vuonna 1924. Hän palasi vuonna 1934 Saksaan ja liittyi Kolmannen valtakunnan asevoimiin. Seber oli palvellut Saksan keisarillisissa lentojoukoissa tiedustelulentäjänä, ja hänellä oli ilmataistelukokemusta länsirintamalta Ranskan taivaalta. Sodan jälkeen neuvostoliittolaiset pidättivät Seberin ja laittoivat hänet syytteeseen vehkeilystä Neuvostoliittoa vastaan. Tosiasiallisesti hän kuului Saksan sotilastiedusteluun Abwehriin. Vuonna 1941 eversti Seberistä tuli Helsinkiin sijoitetun saksalaisen varuskunnan komendantti. Linjaus oli yllättävä, sillä Seberillä itsellään ei ollut merilentotaustaa. Toimiessaan Ilmavoimien komentajana 28.4.–13.12.1918 hän aloitti Ilmavoimien tarmokkaan kehittelytyön. Erottuaan tehtävästään hän jäi joiksikin vuosiksi seuraajiensa neuvonantajaksi. 16 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ja taktisia seikkoja ymmärtämättömäksi sekä muiltakin henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan komentajaksi kelpaamattomaksi, ja hänet siirrettiinkin syrjään jo 17.4. Entinen Suomen ilmavoimien komentaja teloitettiin ampumalla Berliinissä marraskuussa 1945. FOKKER D.VII oli yksipaikkainen hävittäjä ja Saksan paras hävittäjäkone ensimmäisessä maailmansodassa. Seberin linjauksen mukaan Suomen ilmavoimia tuli kehittää merilentokonepohjaiseksi – sotakonekalusto olisi ollut kellukekoneita ja lentoveneitä. JO U N I RÖ N KK Ö. Hänet kutsuttiin takaisin Saksaan heinäkuussa 1944. Seber esitteli kehittelyohjelmansa Mannerheimille ja aloitti komentamansa joukon tarmokkaan kehittelytyön, johon kuuluivat Ilmavoimien esikunnan muodostaminen, Suomeen jääneen venäläisen lentokaluston kunnon selvittäminen ja käyttökelpoisen materiaalin ottaminen Ilmavoimien käyttöön, uusien lentoasemien perustaminen, lentokoulutuksen aloittaminen Suomessa mitä pikimmin ja henkilöstön lähettäminen Saksaan lentoja muuhun sotilasilmailun edellyttämään koulutukseen sekä saksalaisen lentokaluston hankinta. 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa Seber asui Suomessa ansaiten elantonsa maanviljelijänä. Ehkäpä hän näki, että tuhansien järvien maan maastoolosuhteissa ei olisi ollut ainakaan ensi hätään tarkoituksenmukaista rakentaa maatukikohtia
Tässä tehtävässä Pajunen palveli elokuuhun 1921 asti, minkä jälkeen hänestä tuli Viipuriin ryhmitetyn 1. Suomeen Pajunen palasi vuoden 1918 alussa. Vapaussodan alussa hän toimi komppanian ja patterin päällikkönä, kunnes liittyi Ilmavoimiin maaliskuun lopussa. erillisen merilentolaivueen komentaja aina joulukuuhun 1924 saakka.. Huhtikuussa 1917 hän haki ja pääsi lentokoulutukseen. Pajunen sai tähystäjäkoulutuksen, mutta Venäjän lentojoukoissa hän ei vallankumouksen takia kerennyt rintamapalvelukseen. Hän oli vapaussodan aikana ainoa sotalentokoulutuksen saanut suomalainen, joka lensi Ilmavoimissa sotalentoja. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Venäjän armeijassa Baltiassa. Vuonna 1919 hän sai lentäjäkoulutuksen Ranskassa ja palasi Koivistolle ryhmitetyn III lento-osaston päälliköksi syyskuun lopussa 1919. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 17 A rvi Pajunen syntyi Ulvilassa 13.3.1895
Saksa näki Suomen tarpeellisena puskurina. Suomalaisversion nimi oli I.V.L.A. Joulukuussa 1919 hän luovutti tehtävän kapteeni Mikkolalle. Vaikka Saksa oli solminut ensin aselevon ja sitten maaliskuussa 1918 rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, halusi se silti padota myös kommunistista liikehdintää Itäja Pohjois-Euroopassa. Vapaussodassa Ilmavoimien lentävää henkilöstöä – lentäjiä ja tähystäjiä – olivat vapaaehtoiset, joista joillakin oli jo lentokoulutus, mutta muut saivat sen lentopalveluksen ohessa. Kenraali Mannerheim linjasi, että Ilmavoimien palvelukseen ei saksalaisia lukuun ottamatta oteta muiden maiden sotalaitosten vakituisessa palveluksessa olleita kansalaisia. Kun Saksa oli lopulta läsnä niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin, oli sillä hyvät asemat taata bolševikkihallinnon pysyminen ulkona maailmansodasta, mikä puolestaan oli Saksan n Ilmavoimien komentajan tarkastus I lento-osastossa Sortavalassa 22.11.1918. 22 Hansa, ja siitä tuli eniten Suomessa valmistettu sotilaslentokone, 120 kappaletta. n Vapaussodan aikana valkoisten ja punaisten käytössä olleita lentotukikohtia.. Lisäksi Saksa katsoi Suomesta olevan hyötyä sotateollisuudelleen. Joka tapauksessa merilentokonesuuntaus vaikutti Suomessa pitkälle 1920-luvulle saakka. Länsivaltojen maihinnousu Pohjois-Venäjälle voisi sytyttää uudestaan taistelut itärintamalla, ja siinä Suomi olisi tärkeä este. Vasemmalta oikealle: kapteeni Carl Seber, kapteeni Väinö Mikkola, vänrikki Rafael Hallamaa ja kapteeni Leonard Lindberg. 18 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA tatieverkko ja harva asutus saattoivat tehdä vesilentokoneet ja yleensäkin vesistöihin nojaavien ratkaisujen valinnan sata vuotta sitten houkuttelevaksi. Kuvan ottamisesta vajaan kuukauden päästä Lindberg nimitettiin lentopataljoonan komentajaksi. Mainittakoon, että vuodesta 1922 alkaen Suomessa valmistettiin lisenssillä ensimmäisen maailmansodan aikaisen erinomaisen kellukehävittäjän Hansa-Brandenburg W 29:n myöhäisempää W 33 -versiota. Musta risti taivaalla Saksan tavoitteisiin kuului Suomen valkoisen – hallituksen – puolen voitto. Toisaalta tuohon aikaan maalta ja vedestä toimivien lentokoneiden suorituskykyjen erot eivät olleet oleellisen suuret – molemmissa kun oli ilmanvastusta aiheuttavat kiinteät laskutelineet pyörillä, suksilla tai kellukkeilla. Pääosa henkilöstöstä oli ruotsalaisia. Konetyyppi oli palveluskäytössä niinkin myöhään kuin vuoteen 1936 asti
Ne olivat palveluskäytössä Suomessa vuoteen 1927 saakka. Tätä ranskalaista lentokonetta rakennettiin noin 8 000 kappaletta peräti vuoteen 1926 saakka. Tavoitteiden ajamiseksi Saksan Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa 3.4.1918 ja osasto Brandenstein Loviisassa neljä päivää myöhemmin. Miehistö: 2 Nopeus: 180 km/h Lakikorkeus: 6 100 m Toiminta-aika: 6 h Aseistus: Lentäjällä yksi ja tähystäjällä kaksi 7,7 mm:n konekivääriä, 120 kg pommeja. Sittemmin vuonna 1919 Berliinissä oli spartakistikapina ja sodan hävinneen valtakunnan eteläosissa BaijeBREGUET 14 tuli palveluskäyttöön keväällä 1917, ja se oli eräs ensimmäisen maailmansodan parhaista kevyistä pommikoneista. Varsinaisten rauhansopimusneuvottelujen kestäessä seuraavaan kesään saakka Eurooppa tuli huomaamaan, että neljä vuotta kestänyt valtioiden välinen aseellinen vihanpito oli monessa paikassa vaihtunut valtioiden sisäiseen aseelliseen vihanpitoon, ja näissä konflikteissa oli monin paikoin mukana ulkovaltojenkin asevoimia. Poiketen monista aikakauden lentokoneista Breguetin rakenteessa oli käytetty varsin paljon metallia. Saksan laivaston matruusit olivat kapinoineet marraskuussa 1918, mikä oli ollut Saksan keisarin vallasta luopumisenkin takana. JO U N I RÖ N KK Ö. Pitemmällä tähtäimellä saksalaisten silmissä saattoi siintää myös maaja metsätalousalusmaiden puskuritai marionettivaltioiden vyö idässä. Sota, joka ei lopettanut sotia Sotaväsymyksestä kärsineen mutta taistelukentillä loppuun saakka pintansa pitäneen Saksan keisari Wilhelm II joutui luopumaan vallasta 9.11.1918. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 19 viimeinen mahdollisuus saattaa sota sen kannalta mahdollisimman myönteiseen lopputulokseen. Pituus: 9 m Kärkiväli: 14,4 m Korkeus: 3,3 m Tyhjäpaino: 1 020 kg Lentopaino: 1 540 kg Voimalaite: Suomessa Fiat A-12 bis, 6-sylinterinen rivimoottori, 300 hv. Bolševikkivalta ei millään muotoa ollut vielä syksyllä 1918 vakiinnuttanut asemaansa. Suomeen hankittiin Ilmavoimien ”ranskalaissuuntauksen” aikana vuosina 1919 ja 1921 kaikkiaan kolmekymmentä Breguet 14 -konetta. Saksan ilma-aseen kolme kenttälento-osastoa tukivat mainittujen yhtymien taistelua aluksi Tallinnasta. Vallankumous nosti päätään myös Keski-Euroopassa. Sitä vastassa oli suuriakin entisen tsaarin armeijan kenraalien Judenitshin, Wrangelin ja Denikinin sekä amiraali Koltshakin johtamia joukkoja, joiden tavoite oli bošhevikkien kaataminen ja tsaarinaikaisten rajojen palauttaminen. Saksalaisten vallattua Helsingin punaisilta perustivat he Suomen alueelle kolme lentotukikohtaa: Munkkiniemeen, Laajalahteen sekä hieman myöhemmin Karjalankannaksen Koivistolle. Vihanpidossa inhimillisesti suurimmat kärsimykset sai aikaan Venäjän sisällissota, joka aiheutti miljoonien ihmisten hengen menetykset. Suursaareen ja Loviisaan saksalaiset perustivat väliaikaiset tukikohdat polttoaineen tankkauksia varten. Bolševikit saivat pääasiassa brittiläisiä, ranskalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia interventiojoukkoja vastaansa Kuolan niemimaalla, Arkangelissa, Krimillä lähialueineen ja Kaukoidässä. Aselepo astui voimaan 11.11.1918 kello 11 Pariisin aikaa
Tiedustelu/kevyttä pommikonetta valmistettiin Saksassa peräti 3 700 kappaletta vuosina 1916–1917. Suomeen toimitetut DFW:t tuhoutuivat onnettomuuksissa vuosina 1919 ja 1921. Kesällä 1918 lähti noin 60 suomalaista kuudessa eri erässä saksalaisten oppiin lentäjä-, tähystäjäja mekaanikkokoulutukseen. Liepaja Latviassa). Pituus: 7,9 m Kärkiväli: 13,3 m Korkeus: 3,3 m Tyhjäpaino: 970 kg Lentopaino: 1 430 kg Voimalaite: Benz Bz IV, 6-sylinterinen rivimoottori, 200 hv Miehistö: 2 Nopeus: 160 km/h Nousunopeus: 22 minuuttia 3 000 metriin Lakikorkeus: 6 400 m Toiminta-aika: 4 h 30 min Aseistus: Lentäjällä kaksi ja tähystäjällä yksi 7.92 mm konekivääri, 100 kg pommeja.. Palvelussitoumuksia ei vaadittu. Venäläisiin taas ei luotettu ja heidän ei annettu koneilla lentää. Saksan armeija ja puolisotilaalliset Freikorps-joukot murskasivat kaikki vasemmiston kapinat parin kuukauden sisään. Suomi osti kaksi konetta helmikuussa 1918. Lisävaikuttimena oli DFW CV oli suoritusarvoiltaan vapaussodan paras lentokone. Niiden tarkoitus oli nostattaa paikallista väestöä bolševikkivaltaa vastaan ja liittää alueita Suomeen. Koulutusta annettiin jääkäreille tutussa Libaussa (nyk. 20 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA rissa nähtiin lyhytaikainen niin ikään kommunistien julistama Baijerin neuvostotasavalta. Venäjän jäljiltä Suomeen jääneiden lentokelvottomien koneiden kunnostaminen lentokuntoon saattoi kestää vuosia. Vapaaehtoiset tekivät myös sotaretkiä Vienaan, Petsamoon ja Aunukseen. Lisäksi suomalaisia vapaaehtoisia otti osaa Viron itsenäisyyssotaan ja myöhemmin inkeriläisten kansannousuun. Lentokalusto oli vaihtelevan kuntoista, ja Ilmavoimiemme kunnossapitokyky oli varsin rajallinen. Niillä ei kuitenkaan lennetty ensimmäistäkään taistelulentoa: osaston ruotsalainen henkilökunta arvioitiin liian huonosti koulutetuksi lentämään näin voimakastehoista lentokonetta. Ruotsalaisten kerrotaan jopa kieltäytyneen lentämästä konetyypillä. Suomikin oli vapaussodan jäljiltä käytännössä sotatilassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Ne toimitettiin Antreaan ryhmitetylle II lento-osastolle. Lentäjäja tähystäjäoppilasvalinnoissa ei käytetty samanlaista huolellisuutta kuin nykyään; etusija annettiin korkeakouluopiskelunsa jo päättäneille ja elämänuransa valinneille miehille. Virallisesti Suomen valtio ei ollut niin sanottujen heimoretkien osapuolena, mutta erilaiset rajakahakat Suomen itäja merirajalla tulivat työllistämään maan nuoria, pieniä Ilmavoimiakin. Kesällä 1918 oli Ilmavoimien käytössä 31 lentokonetta, jotka olivat 14:ää eri tyyppiä. Kommunistien valta sortui, kun Romanian joukot hyökkäsivät maahan kesällä 1919. Viro, Latvia ja Liettuakin taistelivat asein itselleen itsenäisyyden vuoden 1920 kesään mennessä. Koulutus päättyi kesken kaiken, kun Saksan keisarikunta romahti marraskuussa 1918. Heidän vihollisinaan olivat omien bolševikkien lisäksi Neuvosto-Venäjä ja Viron ja Latvian tapauksissa myös Saksa – tai saksalaiset vapaajoukot – joiden tavoitteena oli varmistaa Baltian saksalaisperäisen väestön ja Saksankin asemat idässä. Todellisessa lentopalveluksessa olleiden lentokoneiden määrä oli pienempi. Vapaustaistelun jälkeen Ilmavoimien lentokalusto oli vapaussodan jälkeen kirjavaa. Ehkäpä nämä olivat tärkeimmät syyt siihen, että koulutuksen saatuaan hieman yli puolet erosi palveluksesta ja siirtyi siviiliin. Nieuportienkin suomalaisille tähystäjille annettiin pistooli ja ohje ampua venäläisohjaaja tämän yrittäessä lentää Venäjälle. Viron itsenäisyyssotaa ja samoilla alueilla toimivia valkoisia venäläisjoukkoja tuki Iso-Britannia lähettämällä vuonna 1919 Suomenlahdelle laivasto-osaston, joka tukeutui saman vuoden kesästä alkaen Suomeen, Karjalankannaksen Koivistolle. Lyhytikäiseksi jäi myös Unkariin julistettu Bela Kunin johtama neuvostohallinto
Saksalaisten poistuminen Suomesta sai Ranskan kiinnostumaan Ilmavoimiemme kehittämisestä. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin, ja Rumplerkin saatiin myöhemmin haettua aluksella takaisin omien luokse. Seuraavana päivänä Ilmavoimat tuki retkeä yksittäisellä pommituslennolla. Epäilemättä tavoitteena oli AUNUKSEN HEIMOSOTARETKI alueen ja sen väestön vapauttamiseksi bolševikkien ikeestä alkoi 21.4.1919. Hidastelusta suomalaisia ei kuitenkaan voi syyttää, Kadettikoulu aloitti toimintansa heti alkuvuodesta 1919. Tschernichin otti kapteeni Mikkolalta vastaan II ilmailuosaston päällikön tehtävät joulukuussa 1919 ja hoiti tehtävää maaliskuuhun 1924 saakka. Tässä joukkoyksikössä olivat esikuntakomppania, koulukomppania ja telakkakomppania. Tehtävä jäi suorittamatta. Leijer lensi toista Suomeen hankittua italialaista lentovenettä, joka sekin syöksyi alas teknisen vian takia.. Kapteeni evp Seber jäi uuden komentajan neuvonantajaksi virallisesti siviilihenkilönä. Pataljoonaan oli liitetty aiemmin Santahaminassa toiminut II lento-osasto. Tehtävänä oli katkaista rautatiesilta. Oikealla Rafael Hallamaa, joka osallistui tämän lennon tukitehtäviin lainaamalla Tschernichinille turkkinsa. Saksa vaihtuu Ranskaan Saksan ja ympärysvaltojen aselevon 11.11.1918 jälkeen kapteeni Seber erosi Suomen ilmavoimien komentajan tehtävistä ja samalla Saksan asevoimista. • I lento-osasto (Sortavala), • III lento-osasto (Utti), • IV lento-osasto (Koivisto) ja • V lento-osasto (Turku). Suomeen ryhmitetyt Saksan ilma-aseen yksiköt poistuivat maasta vuoden loppuun mennessä. Vänrikki Eka Leijer menehtyi Zürichin lähellä 7.9.1919 majuri Mikkolan kanssa samassa tehtävässä. Tilannetta hämmensi myös monille suomalaisille täytenä yllätyksenä tullut Saksan tappio. Jälkimmäinen hoiti samanaikaisesti juuri perustetun Kadettikoulun johtajan tehtäviä, mikä oletettavasti tarkoitti kovin pienten Ilmavoimien johtamisen jäämistä vähäisemmälle sijalle. Kapteeni Seberin aloittaman kehittelytyön seurauksena kuuluivat Ilmavoimien organisaatioon vuoden 1918 lopussa: • Ilmavoimien esikunta (Helsinki) • Lentopataljoona (Santahamina). SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 21 puolustuslaitoksen virkakäytänteiden vakiintumattomuus, väkeä lähti myös Maavoimille upseereita kouluttaneista oppilaitoksista runsaasti siviiliin, kun annettujen lupausten ei koettu vastaavan todellisuutta. Nyt kaikki meni uusiksi, kun vakinaisen upseerin virkaan tähtäävä koulutus pitäisikin järjestää itse. Lokakuusta 1918 alkaen Ilmavoimat ryhtyi vaatimaan lento-oppilailta kolmen vuoden palvelussitoumusta. Kantaupseerit oli ollut tarkoitus kouluttaa Saksassa, ja Suomessa järjestetyn upseeritai reserviupseerikoulutuksen oli ollut tarkoitus vain valmentaa Saksassa annettavaan aktiiviupseerikoulutukseen. Kuvassa vasemmalla Sortavalasta tehtävään lähtevän Rumpler C.VIII koneen lentäjä vänrikki Santtu Tschernichin ja konekiväärin puikoissa tähystäjä kersantti Eka Leijer. Rumpler sai moottorivian ja joutui tekemään pakkolaskun Laatokan jäälle. Everstiluutnantti Aminoffia seurasi tehtävässä jo seuraavan vuoden tammikuussa everstiluutnantti Sixtus Hjelmman. Uudeksi Suomen ilmavoimien komentajaksi nimitettiin everstiluutnantti Torsten Aminoff
Suomi osti Ranskasta vuonna 1919 kaksikymmentä ja vuonna 1921 kymmenen kevyttä Breguet 14 -pommikonetta ja ainakin laivauspapereiden mukaan tusinan Georges Levy G.L. Kesäkuusta alkaen suomalaisia ryhdyttiin lähettämään Ranskaan lentokoulutukseen. Painoiko vaakakupissa poliittiset suhdanteet vai katsottiinko Saksan lopetetun ilma-aseen kalustoon nojautuminen vain liian ongelmalliseksi huollon ja jatkuvuuden kannalta. Rauhan aikana laadittujen suunnitelmien toimeenpanosta päättää aina viime kädessä poliittinen johto. 22 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA myydä Suomeen ranskalaisia lentokoneita ja houkutella Suomea mukaan aktiivisiin Neuvosto-Venäjän vastaisiin sotatoimiin. Suomeen saapuikin keväällä 1919 ranskalaisia ilmavoima-asiantuntijoita, kouluttajia ja teknistä henkilökuntaa. • I ilmailuosasto (Sortavala) ja • III lento-osasto (Koivisto). Järjestelyjen seurauksena Ilmavoimiin kuului nyt: • Ilmavoimien esikunta (Helsinki) • Ilmailupataljoona (Santahamina). Sen painopisteeksi muodostui, kuten oli käyvä kaksi vuosikymmentä myöhemminkin, itäinen Suomenlahti. Tämä koskee myös rauhan aikaa. Sotaväkemme johdon piirissä esiintyi reipasta hyökkäyshenkeäkin. Rajan tuolle puolen ulottuvien operaatioiden suunnitelmia laadittiin. Suomenlahden etelärannalla riehui Viron itsenäisyyssota, johon suomalaisia vapaajoukkojakin osallistui. Heinäkuussa muodostettiin II ilmailuosasto, jonka tukikohdaksi tuli Utti. Ilmasotaa sata vuotta sitten Suomen ja Neuvosto-Venäjän raja-alueella käytiin vuonna 1919 ilmasotaa. 40 HB2 -lentoveneitä. Kaikissa maissa ja armeijoissa on pääja yleisesikuntien eräänä päätehtävänä laatia operaatiosuunnitelmia. Suomen lentoaseen tehtäviksi muodostuivat, kuten vapaussodassakin, tiedustelu ja pienimuotoiset pommitukset. Neuvosto-Venäjän Itämeren laivaston alukset puolestaan loukkasivat Suomen aluevesiä säännöllisesti. Kuitenkin toimintaan osallistuneiden lentäjien ja muun henkilöstön näkökulmasta se oli mitä totisinta totta. Ilmavoimamme n Kontra-amiraali sir Walter Cowan.. Tarjonta kohtasi kysynnän. Suunnitteluperusteiden saamiseksi Puolustusvoimamme tiedusteli rajan takana muun muassa lentokoneiden avulla. Sata vuotta sitten käyty ilmasota oli jo pelkästään käytettävissä olevien vähäisten lentokoneja henkilöstömäärien sekä ilmasotateknologian kehittymättömyyden ja poliittisen tilanteen erilaisuuden takia tietysti eriluonteista ja paljon pienimuotoisempaa kuin toisen maailmansodan aikana. Puolin ja toisin ammuttiin kovilla ja tappamistarkoituksessa kohti. Etelärannalla sijainneet neuvostovenäläiset rannikkopatterit tukivat omiensa taistelua, ampuivat alueella operoivaa Viroa tukevaa kontra-amiraali sir Walter Cowanin komentamaa brittiläistä laivasto-osastoa sekä Suomen aluetta. III ja V lento-osasto liitettiin lentopataljoonaan. Samaan aikaan saksalaisten ylijäämäkoneiden hinnat olisivat olleet vain viidestai kuudesosan ranskalaisista, mutta niitä ostettiin vain muutama. Lentotehtävät hoidettiin yleensä yksittäisin lentokonein. Suomessakin varauduttiin vapaussodan jälkeiseen Neuvosto-Venäjän vastaiseen sotaan. Maaliskuussa 1919 Ilmavoimien joukkoja järjesteltiin uudestaan ja nimiä muutettiin
Punaisen Paronin pudotti kuitenkin nykytutkimuksen valossa ilmeisesti maasta ammuttu Lewis-pikakiväärin sarja. Kuvan konerivistö on kuvattu Dunkerquen Petite Sythessä, Ranskassa 6.8.1918. Osaston tehtävä oli estää Neuvosto-Venäjän laivastoa poistumasta tukikohdastaan Kronstadtista ja tukea virolaisia puolustustaistelussa bolševikkeja vastaan. Bolševikkien Krasnaja Gorkan linnakkeen tähystyspallon maalaitteisiin kuului kuorma-auton lavalle asennettu moottorivinssi, joka kykeni hinaamaan pallon alas 500 metrin minuuttinopeudella. Suomen ilmavoimat operoi aktiivisesti myöskin Suomenlahden etelärannan yläpuolella. Kyn Tällaisista tähystyspalloista johdettiin usein tykistön tulta ensimmäisessä ja monin paikoin vielä toisessa maailmansodassakin. Osastoon kuuluivat taistelulaiva Petropavlovsk ja kaksi torpedovenettä. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 23 pyrki resurssiensa mukaan vastaamaan tähän. K.W Janarmon mukaan toukokuussa vilkkaimpana aikana oli lentoja harva se päivä. Neuvostovenäläinen lentokone tuli perässä aina Suomen Seivästölle saakka mutta ei päässyt riittävän lähelle hyökätäkseen. Vaijeri kulki maahan kiinnitetyn kelan kautta. n Sopwith Camel, se kaikille Tenavat-sarjakuvasta tuttu hävittäjä, jonka uskottiin aikoinaan koituneen itsensä Manfred von Richthofenin, eli Punaisen Paronin kohtaloksi, oli konetyyppi, jota näkyi Suomenkin taivaalla sata vuotta sitten. Pallot olivat yleensä voimakkaasti ilmatorjunnalla suojattuja. Tähystyspallon maahenkilöstö ryhtyi vetämään palloa alaspäin. Koneet kuuluvat Yhdysvaltain 148th American Aero Squadronlle, ja meneillään on koneiden tekninen tarkistus kentällä.. Esimerkiksi toukokuun lopussa 1919 suomalainen lentokone hyökkäsi Suomen aluevesillä purjehtinutta neuvostovenäläistä alusosastoa vastaan. Cowania oli kielletty aloittamasta aktiivisia sotatoimia punalaivastoa vastaan, sotatoimiin sai ryhtyä vain, jos vastustaja antoi siihen aihetta. Tähystäjän konekivääri lauloi. Ilmataisteluksi sitä saattoi kai jo kutsua. Maassa seisoskeleva väki antaa jotain osviittaa pallon käyttöön tarvitun maahenkilöstön määrästä. Brittiaika Edellä mainittu kontra-amiraali Cowanin komentama noin kolmenkymmenen aluksen vahvuinen laivastoosasto siirtyi Karjalankannaksen Koivistolle kesäkuun alussa 1919 – osaston koko kasvoi vuoden loppua kohti. Lokakuun 1919 lopussa Krasnaja Gorkan tähystyspallon tulenjohtaja ampui konekiväärillä alas RAF:n Sopwith Camel -hävittäjän. Perässä matalammalle tullut suomalaislentokone päätyi puna-armeijan kiivaaseen kiväärituleen ja joutui irtautumaan pohjoiseen. Toiseen torpedoveneeseen osui pommi, ja alusosasto poistui aluevesiltämme. Esimerkiksi 26.5.1919 lentokoneemme ampui Inkerinmaalla Suomenlahden etelärannalla olleen Krasnaja Gorkan (Yhinmäki) linnakkeen tähystyspalloa, josta johdettiin neuvostovenäläisen tykistön tulta. Kun suomalainen tai brittikone lähestyi, palloa ruvettiin hinaamaan vinssillä alas ja auto lähti ajamaan eteenpäin, jolloin pallo tuli sangen nopeasti maan pinnalle. Pallon leijuntakorkeutena oli 500–1 200 metriä riippuen säästä ja etäisyydestä, jolle tulta oli tarkoitus johtaa
Ensimmäiset – vielä toistaiseksi heikot– brittijoukot nousivat maihin Murmanskissa 6.3.1918. Suomen ilmavoimat ei siis pelkästään reagoinut neuvostovenäläisen laivaston alueloukkauksiin vaan pyrki myös iskemään sen tukikohtaan.. Illalla 22.6. Operointihalua ja -kykyä Cowanilla olisi riittänyt; hänen vitsailtiin olevan Kuninkaallisen laivaston ainoa amiraali, joka oli surrut sodan päättymistä. Pari päivää myöhemmin Agar kävi toteamassa matalaan veteen uponneen hylyn suomalaisen lentokoneen tähystäjän penkillä istuen. Toinen Cowanin huoli oli, että neuvostolaivastolla oli enemmän raskaita aluksia ja raskaita tykkejä kuin hänen omalla osastollaan. päivänä aloitettiin suomalaisten vapaaehtoisten voimin niin sanottu Vienan retki, jonka tavoite oli nostattaa Vienan väestö kapinaan bolševikkeja vastaan ja liittää alue Suomeen. Vienanretkeläisten vastustajina olivat Pohjois-Suomesta Neuvosto-Venäjälle paenneet suomalaiset punakaartilaiset ja venäläiset bolševikit. Maaliskuun 21. Siinä sivussa ne pommittivat paria havaitsemaansa suomalaista alusta kuitenkaan osumatta. päivänä kaksi neuvostovenäläistä lentokonetta tiedusteli Suomenlahden saariston ja Koiviston alueen rannikon yllä loukaten Suomen ilmatilaa. Ennen Saksan poistumista näyttämöltä marraskuussa 1918 oli pohjoisessa nähty outo sota, jossa länsivallat interventiojoukoillaan yrittivät pitää Venäjän mukana sodassa ja estää Saksaa saamasta jalansijaa Jäämerellä. Lopulta nähtiin sota, jossa Saksan tukemat valkoiset suomalaiset taistelivat brittien tukemia punaisia suomalaisia vastaan, samalla kun länsivallat taistelivat Venäjän bolševikkeja vastaan, jotka puolestaan olivat tehneet rauhan saksalaisten kanssa. Liittoutuneiden tavoite oli ensin estää Pohjois-Venäjän satamien päätyminen Saksan haltuun ja myöhemmin tukea valkoisten venäläisten joukkojen taistelua bolševikkeja vastaan. 24 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA seessä oli siis surullisenkuuluisa rules of engagement -tilanne, jossa oma poliittinen tai sotilasjohto sitoo vastuulliselta komentajalta kädet. Cowanin alainen, luutnantti Augustus Agar upotti moottoritorpedoveneestään punaisen panssariristeilijä Olegin Krasnaja Gorkan edustalla. Kaikkien sota kaikkia vastaan Suurempi kontekstikin oli muuttunut vuodessa dramaattisesti. Kesäkuun 20. Kaiken kaikkiaan noin 1 500 vapaaehtoista heimosoturia taisteli Vienan alueella maaliskuusta lokakuuhun. Aluksiin ei osuttu, mutta laiturirakennuksissa syttyi tulipalo. Suomen ilmavoimat ei siis pelkästään reagoinut neuvostovenäläisen laivaston alueloukkauksiin vaan pyrki myös iskemään sen tukikohtaan. Kevään ja kesän kuluessa joukkoja tuli lisää Murmanskin ja Arkangelin alueille ja vahvuus nousi noin 15 000 sotilaaseen, joita oli useista eri maista ja kansallisuuksista. Se ei tainnut olla pelkkä vitsi Yöllä 17.–18.6. Brittien merija ilmavoimien operointi Koivistolta käsin vuonna 1919 ei siis ollut ensimmäinen Ison-Britannian maa-, ilmaja merivoimien itsenäiseen Suomeen liittynyt sotatoimi. Vuonna 1918 Britanniaa vastaan sodassa ollut Saksa oli liittoutunut Suomen kanssa suomalaisia ja venäläisiä punaisia vastaan. Alusten ollessa kiinnittymässä laitureihin kaksi suomalaista Friedrichshafen-lentovenettä hyökkäsi pommein. Saksalaisten uhka-arvio länsiliittoutuneiden maihinnoususta pohjoiselle Venäjälle kävi toteen. Nyt Saksa oli poissa näyttämöltä, ja Suomi ja Iso-Britannia olivat käytännössä liittolaisia julistamattomassa sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Nähtiinpä vuonna 1918 brittikoneiden hyökkäyksiä suomalaisia joukkojakin vastaan, tulokset jäivät tosin kovin laihoiksi. n Panssariristeilijä Oleg. Alkuvaiheessa toiminta tapahtui yhteistyössä paikallisten bolševikkien kanssa Trotskin valtuutuksella. Alusosasto purjehti ensin kohti Krasnaja Gorkaa, kääntyi kuitenkin pohjoiseen kohti Suomen rannikkoa, ajoi Inon editse ja palasi takaisin Kronstadtiin. Käytännössä olosuhteet johtivat siihen, että Cowan taisteli punaista laivastoa vastaan nopeilla kevyillä aluksilla ja myöhemmin lentokoneilla. Koivistolla ollut suomalainen lento-osasto sai hälytyksen: tiedustelu oli havainnut neuvostovenäläisen taistelulaivan ja parin pienemmän aluksen irrottamisen Kronstadtista
Suurvallalla on suurvallan tavoitteet ja keinot, ja se valitsee liittolaiset kulloistenkin etujen mukaan, isot vie ja pienet vikisee. Britit aseistivat ja varustivat suomalaisia punakaartilaisia, joista muodostui niin sanottu Muurmannin legioona. päivänä ilmaantui Kuittijärven ylle ja ennen pitkää kylän päälle kaksi ennen näkemätöntä lintua, jotka pitivät omituista purinaa. RAF:lla oli myös vesilentoasema Äänisen luoteisrannan Karhumäessä, jonne lentäjämme toimittivat seuraavana vuonna kenttäpostia, tällä kertaa liittolaisina. Tavoitteiden vaihtuessa saattavat liittolaisetkin vaihtua – ilmiö, joka on nähtävissä nykyäänkin vaikkapa Lähi-idässä. Vain vajaata vuotta myöhemmin Suomi olisi käytännössä brittien liittolainen. RAF:N VESILENTOASEMA ÄÄNISELLÄ vuonna 1919 otetussa kuvassa vesitasonsa edessä hymyilee luutnantti Donald R Grantham.. ”Heinäkuun 18. Laskeutuivat alemmaksi ja vain noin kokeeksi pudottivat pommin. Nämä lentokoneet aiheuttivat harmia heimosotureillemmekin. Kesäkuun lopusta 1918 alkaen britit siirsivät pohjoiselle Venäjälle ilmavoimien osaston. Tämä joukko pakotti lokakuussa heimosoturit vetäytymään takaisin Suomeen. Se osui järven rantaan, vesi vain korkealle ryöpsähti. Vienan väestö ei odotusten vastaisesti noussut kapinaan, ehkä osin johtuen brittien harjoittamasta propagandasta. Brittikoneet suomalaisten kiusana Pekka Vaara kertoo tuoreessa teoksessaan Viena 1918 (Docendo 2018 ss. Linnut olivat paremmalla puolella ilmassa ja aina liikkeessä. Hälytys annettiin. 227, 228 ja 243) suomalaisten ensimmäisestä kontaktista brittilentäjien ja heidän koneidensa kanssa. Luulin puolen väestä kaatuneen, mutta kun koneet pois lähtivät ja taistelun jälkeen n Fairey Campania -vesitaso. Tilanne oli poliittisesti mielenkiintoinen: britit ja muut länsivallat taistelivat neuvostovenäläisiä joukkoja vastaan, mutta suomalaiset kommunistit kelpasivat liittolaisiksi heille suomalaisten heimosoturien muodossa ilmaantunutta Saksan koettua uhkaa vastaan. Myöskin brittiarmeijan ja Suomen armeijan välillä käytiin yhteenotto Petsamossa toukokuussa, ja Petsamo jäi brittien haltuun. Siihen kuului ainakin De Havilland DH 4 -kevyitä pommikoneita sekä Fairey IIID-, Fairey Campania-, Short 184ja Sopwith Baby -vesitasoja sekä Sopwith Camel -hävittäjiä. Alkoipa nyt kukkomme (konekiväärit) ja kiväärimme laulaa. Maa vain pöllyi, kun tuli ylhäältä kuulia. Pian kaartelivat linnut kylän yläpuolella, mutta liika korkealla. Lentokoneesta vastattiin ruiskulla (konekivääri). Helsingin jääkäreiden mukana juuri Uhtualle saapunut Armas Eskola kuvaa tapausta elävästi: ’Pari englantilaista lentokonetta siinä tuli meitä tervehtimään. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 25 Britit näkivät kuitenkin heimoretken mahdollisena Saksan vaikutusvallan laajenemisena Pohjois-Venäjälle
26 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA tarkastelimme vaurioitamme, ei niitä oikeastaan ollutkaan, ja asukkaista vain yksi akka oli loukkaantunut. Tiedustelun ohella lienee psykologinen sodankäynti ollut englantilaisten lentelyn ja pommien heittelyn tarkoitus.” ”Englantilaiset poikkesivat rajanylityskiellosta ja Walleniuksen joukot saivat nähdä suuren maailman ihmeitä, kun englantilaiset lentokoneet pommittivat elokuun 24. Aluksen kuljettamille lentokoneille perustettiin tukikohta Koivistolle, ja aluksen päärooli oli toimia johtopaikkana ja kunnossapitotukikohtana. Suomen hallituksen reagoitua jyrkästi hyökkäykseen kiisti Englanti ehdottomasti omien koneidensa olleen asialla, tosin muitakaan lentotoimintaan kykeneviä sotajoukkoja ei Muurmannilla tuohon aikaan ollut. Lentokoneet operoivat pääosin maista käsin. Ei tainnut englesmanneilla olla halukaan koko kylää hajoittaa, muuten vaan ampuivat mielenosoitukseksi.’” Vaara jatkaa kirjassaan: ”Englantilaiset lentokoneet kiertelivät heinäkuun poutapäivinä myös muiden vienalaiskylien yllä aiheuttaen sekasortoa kyläläisissä ja epävarmuutta suomalaisissa joukoissa. Tappiot jäivät suomalaisten puolella yhteen vakavasti loukkaantuneeseen siviiliin ja yhteen lievästi haavoittuneeseen sotilaaseen. Kone tulitti kylää konekivääreillä ja pudotti kuusi pommia. Seuraavana päivänä ilmahyökkäys uusiutui, tällä kertaa kahden koneen ja parin pommin voimin. Kaksi ensimmäistä oli pyöräkoneitä ja Campania kellukkeilla varustettu vesilentokone. Kyse lienee ollut Kantalahdessa oleskelleiden englantilaisten upseereiden oma-aloitteisesta operaatiosta, johon Kantalahden redille ankkuroidun lentotukialus Nairanan lentäjät mieluusti lähtivät saadakseen vaihtelua yksitoikkoisiin päiviinsä ” Avustajamme Jukka Knuuti selvitti käytetyt konetyypit: ”Aluksella (lentotukialus HMS Nairana) oli mukana kolme konetyyppiä: Beardmore SB 3D ja Sopwith Camel sekä Fairey Campania. Saksan rintamalla lentokoneisiin ja ilmatorjuntaan tottunut Wallenius laitatti konekiväärejä kantojen nokkiin ja ryhtyi ampumaan lentokonetta, joka katsoikin parhaaksi palata rajan taakse. Alus toi mukanaan 17 Kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n lentokonetta: seitsemän Sopwith Camelja 1 ½ Strutter-hävittäjää, kaksi Grain Griffinja kahdeksan Short 184 -tieIW M Maailmanhistorian ensimmäinen maa– ilma–meri-jointoperaatio.. Kylän yläpuolelle ilmaantui kiertelemään Englannin tunnuksilla varustettu lentokone. Brittilähteiden mukaan lentotukialus HMS Nairanan Campania-koneet toteuttivat tukiessaan liittoutuneiden interventiojoukkoja 1.8.1918 mahdollisesti maailmanhistorian ensimmäisen maa–ilma–meri-jointoperaation ajaessaan bolševikit Modjushkin saaren linnakkeesta Vienanjoelta, minkä jälkeen koneet tiedustelivat väkivaltaisesti Arkangelista ja Vienan Kemistä bolševikkeja ja suomalaisten valkoisten Uhtualla olleita puolustusasemia vastaan.” Aikaisemmin tapahtumia on kuvannut tarkoin Alakulppi Lapin ilmailuhistorian ensimmäisessä osassa. Hyökkäys Kronstadtiin Lennetäänpä vuosi eteenpäin eli takaisin kesään sata vuotta sitten. Heinäkuussa 1919 brittiläiseen laivasto-osastoon liittyi lentotukialus HMS Vindictive, jonka toiminta, kuten edellä esitellyn HMS Nairanankin, poikkesi hieman siitä, mihin maailma tuli tottumaan toisen maailmansodan aikana ja nykyään. päivänä elokuuta (1918) Kurtin kylää
Nämä ajoivat vauhdikkaasti suoraan sisään sotasatamaan ja laukaisivat pääaseensa. Kolme brittien torpedovenettä upposi raivokkaassa torjuntatulessa, mutta ne upottivat yhSHORT 184 -TIEDUSTELU/KEVYT POMMIKONE Muurmannissa 1919. Yöllä 17.–18.8.1918 kahdeksan RAF:n lentokonetta ja kuusi Royal Navyn moottoritorpedovenettä iski Kronstadtiin. Yläkuvassa koneiden miehistöä valmiina arktiselle lennolle.. Brittikoneet tiedustelivat ja pommittivat Kronstadtia useaan otteeseen. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 27 dustelu/kevyttä pommikonetta. Myöhemmin brittikoneita täydennettiin siten, että kaikkiaan Koivistolla toimi 55 konetta, eivät kuitenkaan kaikki samanaikaisesti. Tulokset jäivät kehnonlaisiksi. Lentokoneet iskivät ensin pommein ja vetivät torjunnan huomion puoleensa tarjoten moottoritorpedoveneille hyökkäystilaisuuden. Liekö luutnantti Agarin taannoinen taistelumenestys ollut innoittajana, kun britit suunnittelivat ja toteuttivat operaatio V11:n
päivänä 1919 oli tarkoitus lentää yhdistetty tiedustelu/pommituslento Suomenlahden etelärannalle kapteeni Gunnar Holmqvistin johdolla. Operoivana joukkona oli Utin II ilmailuosaston Perkjärvelle määrätty erillinen lentue. Brittienkin tuki oli jäänyt puolinaiseksi. Samaan aikaan entisen tsaarin kenraali Judenitshin johtamat valkoiset venäläisjoukot yrittivät valloittaa Pietarin bolševikeilta siinä onnistumatta. Neljäs kone – ainoa, joka suoritti tehtävänsä – sai sirpaleosuman runkoverhoukseensa. Lopulta virolaiset riisuivat valkoisten venäläisten lyödyt joukot aseista. Suomen ilmavoimat tuki Judenitshin taistelua lentosuorituksilla, mutta muutoin suomalaiset pysyivät passiivisina. 28 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA den panssariristeilijän ja yhden sukellusveneiden emälaivan. Paluumatkalla he pudottivat pomminsa bolševikkien Komendantskin lentotukikohtaan, minkä jälkeen he palasivat Perkjärvelle. Erään sodan loppu Elokuun lopussa ja syyskuussa 1919 neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat useaan otteeseen Suomen alueella sijaitsevia kohteita: Inon linnaketta, Terijokea ja Koivistolla olleita brittilaivoja. Mannerheimin ja Churchillin ajatus bolševismin tappamisesta kehtoonsa jäi toteutumatta ja tuli maailmalle kalliiksi. Silti hyökkäys oli menestys, ja se heikensi oleellisesti punaisen laivaston toimintaedellytyksiä pitkälle seuraavaan vuoteen. Vapaaehtoisten määrä nousi myöhemmin noin kahteen ja puoIW M. Kaksi taistelulaivaa vaurioitui torpedo-osumista. Brittien laivasto-osasto poistui Suomesta vuoden 1919 loppuun mennessä. Lennoilla oli nyt ensimmäistä kertaa Ranskasta hankittuja Breguet 14 -koneita. Yhden Breguetin moottori sammui startissa, ja kone joutui keskeyttämään tehtävän. Maa-, ilmaja merisotatoimet Suomenlahden eteläpuolella ja Suomenlahden yllä laantuivat. Tehtävä oli Suomen ilmavoimien mittapuulla iso; aikomus oli lentää peräti neljän lentokoneen osastona. Suuri seikkailu ”En pane miekkaani tuppeen ennen kuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennen kuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomen kuin Vienan Karjalastakin...”, lausui kenraali Mannerheim helmikuussa 1918. Vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1919, noin tuhat suomalaista vapaaehtoista eteni Neuvosto-Venäjän Aunukseen eversti Aarne Sihvon johdolla tarkoituksenaan nostattaa väestö kapinaan bolševikkeja vastaan ja liittää alue Suomeen. Viro ja Suomi eivät lopulta tukeneet valkoisten venäläisten operaatiota, koska nämä eivät suostuneet tunnustamaan Venäjän entisten alusmaiden suvereniteettia. Bolševikit torjuivat kenraali Judenitshin Pietaria kohti suuntautuneen hyökkäyksen. Kaksi Breguetia kääntyi takaisin, joten kapteeni Holmqvistin kone jatkoi ainoana. Lentokoneiden osuus hyökkäyksessä oli harhauttava ja tukeva. Holmqvist tähystäjänään luutnantti Lilja tiedustelivat ja valokuvasivat käsketyt vihollisjoukkojen asemat ja Pietarin sataman. Maan sisäpolitiikka rajoitti sotilastoimia, ja sotaväsymyskin painoi. Kolmessa tehtävän keskeyttäneessä lentokoneessa oli ranskalaiset miehistöt. Kolme jäljelle jäänyttä ylittivät Suomen ja Venäjän välisen rajan Kannaksella ja joutuivat bolševikkien ilmatorjuntatuleen. Suomalaiset vastasivat tähän pommittamalla Dibunin ja Valkeasaaren rautatieasemia, Siestarjoella sijainnutta asetehdasta sekä Pietarin satamaa. Lokakuun 12
Mitä sitten. Suomen ilmavoimien vitsauksena olivat varaosien puute, kunnossapitohenkilöstön vähäinen määrä, polttoainepula, polttoaineen huono laatu ja yleisesti ottaen nykystandardeilla mitattuna heikko lentoturvallisuuteen liittyvä tekniikka, ehkäpä asennekin. Sanottiin, että brittien virallinen postireitti Muurmannin kautta Ääniselle saattoi kestää viikkoja kauemmin kuin Ilmavoimien toimittamana. Yhtään Ilmavoimien lentokonetta ei menetetty vihollisvaikutuksesta vapaussodassa eikä vuoden 1919 operaatioissa, onnettomuuksissa sen sijaan tuhoutui useita. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 29 leen tuhanteen. Näistä kolme ammuttiin alas ja 11 tuhoutui pakkolaskuissa mereen tai maalle. Retki päättyi epäonnistuneena paria kuukautta myöhemmin. Ilmavoimat lensi Sortavalasta käsin joitakin postintoimituslentoja Ääniselle ja takaisin brittien laskuun. FAIREY 3C -VESITASOT valmistautuvat uudelle lennolle brittitukikohdassa Äänisen Karhumäessä 1919.. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 1919 puolen vuoden Suomen-komennuksensa aikana brittien Royal Air Force menetti 34 lentokonetta. Pienempiä onnettomuuksia, joiden seurauksena lentokone oli vielä korjattavissa, sattui tuon tuostakin. Äänisen suunnassa brittijoukot ja valkoiset venäläiset taistelivat bolševikkijoukkoja vastaan. Suomen ilmavoimat tuki Aunuksen retkeä yksittäisillä tiedusteluja pommituslennoilla Sortavalan lentoasemalta käsin. JälÄänisen suunnassa brittijoukot ja valkoiset venäläiset taistelivat bolševikkijoukkoja vastaan
Ne ovat vain esimerkkejä ja tärkeimpinä pitämiäni konetyyppejä. Räjähdysainetta tuon kokoisissa pommeissa on maksimissaan viisi kiloa, joten yksi pommi vastasi teholtaan enintään tuon aikakauden kenttätykin kranaattia. Vapaussodassa ja Neuvosto-Venäjän vastaisissa operaatioissa Ilmavoimat ei kärsinyt vihollisvaikutuksesta aiheutuneita henkilöstötappioita. Muut tuhoutuivat teknisten vikojen, lentäjän virheiden tai sääolojen takia. 30 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA kimmäisistä jotkut ovat saattaneet olla ilmatorjuntatulen vaurioittamia. Niiden lentokelpoisuus lienee ollut heikko johtuen koulutettujen lentäjien puutteesta ja huonosta kunnossapitotilanteesta. Tässä artikkelissa kuvattujen lentokoneiden ei ole tarkoituskaan olla kattava listaus Suomen ilmavoimien käytössä olleista lentokonetyypeistä puolustushaaran alkuaikoina. Suurvallalla oli ehkä varaa tähän ja lentotuntimäärätkin olivat suurempia. Neuvosto-Venäjällä on arvioitu olleen vuonna 1918 noin 3 000 lentokonetta. Yksittäisen pommin vaikutus esimerkiksi kaivautuneisiin joukkoihin oli vähäinen. Kattavan koneluettelon saamiseksi teknisine ominaisuuksineen ja historioineen Suomen Sotilas suosittelee lukijaa tutustumaan esimerkiksi Keski-Suomen ilmailumuseon julkaisuun Albatrosista Pilatukseen (katso myös lähdekirjallisuusluettelo artikkelin lopussa). Miehet rautaa, koneet puuta Ilmavoimien käytössä olleet pommit olivat kooltaan 10–20 kilon suuruusluokkaa. Hyvin suojattuja kohteita, kuten kantalinnoitteita tai raskaita sota-aluksia, vastaan nämä aseet olivat tosiasiassa hyödyttömiä. Suomen ilmavoimien ensimmäiset ilmavoitot antoivat siis odottaa itseään vielä kaksikymmentä vuotta. Aseet vaikenivat… toistaiseksi Vuoden 1920 alkupuolella oli Neuvosto-Venäjän bolševikkihallinto vakiinnuttanut jotenkuten asemansa Pietarin alueelNeuvostoVenäjällä on arvioitu olleen vuonna 1918 noin 3 000 lentokonetta.. Lukumäärä ei mahdollistanut tehokasta ilmatoimintaa. Hyvin osunut pommi kykeni toki tuhoamaan pienen rakennuksen tai ajoneuvon, ja liikkeellä olleet vihollisjoukot ilmahyökkäys pakotti tietenkin pysähtymään ja suojautumaan. Brittien asiamiesten hankkimien tietojen mukaan syksyllä 1919 bolševikeilla oli Pietarin alueella vajaat 20 lentokelpoista hävittäjää ja lisäksi pienehkö määrä muitakin lentokoneita
Mutta molemmilla puolilla muistettiin jatkossakin vuosien 1917–1920 välinen tila. Vaara, Heikki: Viena 1918. Cowanin laivastoosasto poistui Itämereltä vuoden 1919 loppuun mennessä ja liittoutuneiden Muurmannin joukot pohjoisesta maaliskuuhun 1920 mennessä. Taylor, A.J.P. n Suomen ilmavoimien tukikohtia loppuvuodesta 1919. Vallius, Susanna: Väinö Mikkola, alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä, Suomen Ilmavoimamuseon julkaisu nro 12, 2018. Nämä tapahtumat saivat myös Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset vihollisuudet laantumaan. : Ensimmäinen Maailmansota, WSOY, 1971 Ylikangas, Mikko: Mainio pikku sota, Atena kustannus Oy, 2016. Ilmavoimien toiminta oli alkanut keväällä 1918 tilanteen asettamien vaatimusten mukaisesti osin haparoiden vapaaehtoisten voimin ja ulkovaltioiden ja ulkomaiden kansalaisten tuella: Saksan, Ranskan, ruotsalaisten ja venäläisten. Lisää aiheesta Artikkelin tärkeimpinä lähteinä on käytetty seuraavia teoksia: Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisu nro 11, 2010. Pietaria vastaan toimineet valkoiset venäläisjoukot oli lamautettu, Siperiassa ja Etelä-Venäjällä taisteltiin vielä. Ilmavoimien kehitys pyörähti käyntiin taistelutoimien, koulutuksen ja lentokonehankintojen osalta vuosina 1918–1920. Yhdysvallat puolestaan päätti vielä kerran palata eristäytymispolitiikkaansa. Kun maailmansota tuli Karjalaan, Docendo 2018. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 31 la. Cowan ja Agar kunnostautuisivat vielä seuraavassakin maailmanpalossa, tosin eteläisemmillä vesillä. Lokakuun 14. Mutta sen edessä oli vielä pitkä päätöksiä, paneutumista, teknistä kehitystä, aikaa ja rahaa vaativa tie, joka lopulta mahdollisti tulikokeen menestyksen. Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin rauhansopimus tammikuussa 1920. Britanniakaan ei halunnut kasvattaa Neuvosto-Venäjän vastaista konfliktiaan avoimeksi sodaksi, sillä kotimainen vasemmisto vastusti sotaa ankarasti ja maan räjähdysherkkä sisäpoliittinen tilanne vallankumouksia juuri nähneessä Euroopassa sai kaikkein konservatiivisimmatkin taipumaan rauhan kannalle. Oli kuluva vielä 19 vuotta ennen kuin Suomen ilmavoimat päätyi todellisen suorituskyvyn testaavaan tulikokeeseen, jossa panoksena oli maamme vapaus ja itsenäisyys. n Nils Kindberg, Mary ja Eric von Rosen Uumajassa Thulin D -koneen vieressä ennen lentoa Vaasaan.. päivänä 1920 solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille Tarton rauhansopimus, joka lopetti maiden välillä vallinneen julistamattoman sotatilan. Janarmo, K.W.: Varhaisilmailumme, Otava, 1953 Keskinen, Kalevi & Partonen, Kyösti & Kari Stenman: Suomen Ilmavoimat I, 1918-27, Kari Stenman, 2005
Jako on tehty toiminta-alueittain, rintamittain tai tukikohdittain selvyyden vuoksi käyttämättä yksikköjen nimiä, jotka muuttuivat koneiden rekisterien tapaan näinä suomalaisen sotilasilmailun syntyvuosina, taajaan. Lappeenrantaan 8.5.1918. TEKSTI: K. Saapui Hl Arcturuksella Vaasaan 24.3.1918. • F2, SW 20 Albatros, saapui Kokkolaan 25.2.1918. • F36, Nieuport X (Lebedev), saapui 11.4.1918 Pietarin alueelta Antreaan, jossa sotalentoja. Ensimmäinen numero kertoi koneen alkuperämaan. 32 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA HÄMEEN RINTAMA • F1, Thulin D, saapui Vaasaan 6.3.1018. Myöhemmin tunnus D.63/18. Numerointi noudatti ruotsalaista tapaa, jossa yksitasot merkittiin parittomilla numeroilla ja kaksitasot parillisilla. Vaurioitui pahoin moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä Orivedellä 28.3.1918. SAARISTOMERI • ---, Stetinin M-15. Sotatoimiin 1918–1922 osallistuneet SUOMALAISET SOTILASKONEET . Ilmeisesti runko kiero. Kolhossa 18.3.1918. Saapui huhtikuun puolivälissä Haaparannan kautta Suomeen ja lähetettiin junalla Tampereelle. Tuhoutui Tampereella 16.4.1918, miehistö sai surmansa. Lähetetty junalla Antreaan 26.3.1918. Samoissa tukikohdissa olleita sotatoimiin osallistumattomia koneita ei esitetä tässä. Lähti Granbodasta Vardöön, josta useidan pysähdysten jälkeen saapui Turkuun 12.4.1918. JO U N I RÖ N KK Ö. Lappeenrantaan 8.5.1918. Venäläinen kapteeni G. Myöhemmin D.62/18 ja 1.D.453. Herbert liittyi koneineen saariston vapaajoukkoon (S.F.K.) 17.3.1918. Myöhemmin tunnus C.57/18 ja 2A.351. Tuhoutui lentoonlähdössä 1.4.1918. KARJALAN RINTAMA • F12 (tai F14), DFW CV. Kolhossa 18.3.1918. Lähetetty junalla Antreaan 26.3.1918. Saapui Hl Arcturuksella Vaasaan 24.3.1918. Nieuportit olivat Venäjällä valmistettuja, valmistaja suluissa. Tuhoutui lentoonlähdössä Tampereella 13.4.1918, miehistö loukkaantui. • F6, NAB 9 Albatros. Valkoisten ensimmäinen sotalento. • F34 (tai F32), Nieuport XVII (AO DUKS), saapui Pietarin alueelta Antreaan 11.4.1918. Kolhossa 18.3.1918. Moottoritta Kolhoissa 15.4.1918. Myöhemmin tunnus C.65/18. Numerointi muuuttui kesäkuussa 1918 saksalaisen mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen kirjain kertoi koneen käyttötarkoituksen, numero oli juokseva ja viimeisenä oli koneen hankintavuosi. PARTONEN Tässä on luettelonomaisesti esitelty Ilmavoimien alkuvuosina sotatoimiin osallistuneet lentokoneet. Myöhemmin D.61/18 ja 1.C.452. Jo vuotta myöhemmin otettiin käyttöön merkintätapa, jossa ensimmäinen numero kertoi koneen paikkaluvun, kirjain käyttötarkoituksen ja numero oli juokseva. Myöhemmin S.54/18. Myöhemmin tunnus C.56/18. Lappeenrantaan 8.5.1918. • F3, Thulin D, saapui Haaparannan kautta Suomeen 19.3.1918. Lappeenrantaan 8.5.1918. Tyyppimerkinnät ovat koneiden alkuperäisten valmistajan ja tilaajien välisten luovutusja vastaaanottopapereiden mukaan. • F38, Nieuport X (Lebedev), saapui 11.4.1918 Pietarin alueelta Antreaan, jossa tuhoutui 13.4.1918 sotalennolle lähdettäessä moottorivian takia. • F4, NAB 9 Albatros, saapui Vaasaan 16.3.1918. • F32 (tai F34), Nieuport XVII (AO DUKS), saapui Pietarin alueelta Antreaan 11.4.1918. • F40, Stetinin M-9 Devjatka, saapui Pietarin alueelta Antreaan 10.4.1918. • F14 (tai F12), DFW CV
• 3B 401. • C.84/18, 2B307, Friedrichshafen FF 49B. Perkjärveltä Karjalankannaksella toimi 30.8.1919 alkaen neljä Breguet-konetta, jotka saattoivat vaihtua. Entinen tunnus F22. Lento Sortavalasta Ääniselle 21.9.1919. Kone vedettiin rannalle tehtaan suojiin ja tuotiin takaisin Sortavalaan toukokuun lopussa 1919. • 2C.465, Breguet 14A2. • 2C.463, Breguet 14A2. • 3B 400. • C.72/18, 2A.300, Friedrichshafen FF 49C. Lähetetty 17.6.1919 Santahaminaan. Entinen tunnus F18. Alla on luetteloitu tunnetut koneyksilöt. PERKJÄRVI JO U N I RÖ N KK Ö. Entinen tunnus F36. Potkuri rikkoutui ilmassa lennolla Sortavalasta Aunukseen 22.4.1919 Vitelessä. Siirto Sortavalasta Koivistolle 22.3.1919. Lento Muurmannille Sekehen rautatieasemalle 23.10.1919, josta paluu Sortavalaan 28.10.1919. Lennetty elokuun lopussa 1918 Helsinkiin. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 33 KOIVISTO Koivistolle tukeutui 17.–30.9.1918 saksalainen vesikoneiden tukilaiva Rio Pardo, jolla oli kaksi Friedrichshafen FF 49C:tä. Myöhempi tunnus 2B.467 ja 3A1. Perkjärvellä ainakin 3.11.–15.12.1919. Tuhoutui lentoonlähdössä Perkjärvellä 25.10.1919. Koivistolla kesällä 1919, uponnut lokakuun loppupuolella 1919. Nieuport X (Lebedev). • C.59/18, Friedrichshafen FF 49C. Paluumatkalla 24.10.1919 pakkolasku Suojärvelle, korjattuna Sortavalaan lokakuun 1919 alussa. Georges Lévy G.L.40 HB2 type R. Tuhoutui ohjausvirheestä Koivistolla 8.8.1919, ohjaaja ja tähystäjä saivat surmansa ja mekaanikko loukkaantui. Saapui Turusta Sortavalaan 24.12.1918. • D.63/18, 2C.450. Perkjärvellä ainakin 3.11.–15.12.1919. SORTAVALA • C.74/18, Rumpler CVIII. Lähti 21.4.1919 sotalennolle Aunukseen, mutta palasi takaisin öljyvuodon takia. Siirto Sortavalasta Koivistolle 5.12.1918. Lennetty Santahaminasta Viipuriin ja sieltä edelleen Sortavalaan 20.10.1920. Keväällä 1920 lennetty Viipurin kautta Helsinkiin. Georges Lévy G.L.40 HB2 type R. Entinen tunnus F28, myöhempi 2B.350 ja 2C.350. • 2C.467, Breguet 14A2. Turusta Koivistolle 22.12.1918, kunnossa 5.1.1919
SA -K U VA. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 35 NEUVOSTOLIITTOLAISVALMISTEISEN TUPOLEV SB-2 -POMMIKONEEN TÄHYSTÄJÄ, 2/PleLv 6:n päällikkö, kapteeni Veikko Härmälä sukellusveneiden etsintälennolla Suomenlahdella ennen suurhyökkäystä kesällä 1944
Hänen katseensa haki ja löysi kiitorataalueen sijainnin ja reunoja osoittavat lyhdyt. Hän käänsi katseensa kojelautaan ja varmisti, että potkurija seosvivut olivat edessä ja laskusiivekkeet starttiasennossa. Kuvattu ajalla 28.–31.3.1944. ”No, mennään sitten”, hän sanoi sisäradioon. Se saattaisi aiheuttaa vaikeuksia, sillä edessä oleva operaatio perustuisi häikäilemättömyyteen ja yllätykseen. Alava vilkaisi vasempaan ja näki rullaustiellä kaksi kolme seuraavaa Blenheimiä. Täydennyslentolaivue 17. Ilmassa ei tuntunut tuulenvirettäkään – paitsi pommikoneiden moottoreiden potkurivirtojen ilmavirta. Kaksi Bristol Mercury -tähtimoottoria jyrisi, kun vänrikki Alava käänsi polkimilla Bristol Blenheim -pommikoneensa kiitoradan päähän. Vieressä tähystäjä/pommittajan istuimella luutnantti Autio nyökkäsi ja nosti peukaloaan. 36 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA KUVA YLLÄ Bristol Blenheim -pommikoneen ohjaaja, lentomestari Väinö Helanto.. Lentokoneen vauhti kiihtyi, ja Suomen ilmavoimille tilattiin ensimmäiset pommikoneet vuonna 1930.. Alava työnsi jämäkällä mutta rauhallisen hitaalla liikkeellä kaasuvivut pohjaan. Moottorit äityivät täysille kierroksille, ja pommikone nytkähti liikkeelle. Yli puolen tonnin pommilastissa oleva lentokone pompahteli hieman epätasaisella kiitoradalla, ja pyrstö nousi maasta vaakatasoon. . Taivaalla paistoi lähes täysikuu. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI KUVAT: SA-KUVA L entosää oli mainio, joskaan se ei ollut pelkästään hyvä asia. Alla: Bl-koneita (Bristol Blenheim) Luonetjärven kentällä
Heillä oli vajaan puolen tunnin lento Suomenlahden rannikolle, minkä jälkeen alkaisivat jännät paikat. Vuonna 1931 Suomeen saatu kalusto oli niin ikään saksalaista, Junkers K-43 -koneita, joita valmistettiin Ruotsissa lisenssillä. Oikealla: 250 kg:n pommit nostetaan Bristol Blenheim -koneeseen. Kammen kääntö, ja laskutelineet jurruuttivat sisään. Maalina olivat venäläiset alusosastot ja tukikohdat Kronstadtia myöten. Tuohon aikaan Versaillesin rauhansopimus kielsi Saksalta sotilasilmailun, mitä Saksa koetti parhaansa mukaan kiertää. Tulokset jäivät laihoiksi. Korkeusmittari alkoi osoittaa nousevia lukemia. Tukikohta jäi taakse pimeyteen. Periaatteessa pommituskykyistä kalustoa oli toki ollut jo aikaisemmin, sillä kokeiltiinhan Suomen Saksasta hankkimilla, alkuaan torpedokoneiksi suunnitelluilla Friedrichshafen-vesitiedustelukoneilla vuonna 1919 myös pommitustehtäviä peräti kymmenkiloisilla pommeilla. JATKUU SIVULLE 40 >. Alava veti pommikoneen loivaan nousukaartoon vasempaan. Lentokoneet nousivat 500 metrin korkeuteen kiertäen samalla kenttää, kaikkiaan ilmassa oli viisi konetta. Alku Suomen ilmavoimille tilattiin ensimmäiset pommikoneet vuonna 1930. Perässä startanneet liittyivät muodostelmaan, mitä kuunvalo helpotti. Muut pommikoneet starttasivat perässä yksi kerrallaan. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 37 ILMASOTA EX TR A pari merkkilyhtyä vilahteli ohitse ja jäi taakse. BRISTOL BLENHEIMIN (BL-111) ohjaamo ja tähystämö harjoituspommituksen aikana. Alava veti vasemmalla kädellä ratista, ja maanpinta jäi lentokoneen alapuolelle. Kuvattu ajalla 28.– 31.3.1944. Lentäjä antoi ilmanopeuden kasvaa hieman, minkä jälkeen hän otti laskusiivekkeet sisään. Täydennyslentolaivue 17. Tehtävän johtaja, luutnantti Autio totesi: ”Lähdetään hommiin. Ohjaaja vasemmalla puolella ja tähystäjä oikealla puolella. Lentosuunnalle 210.” Alava vakautti pommikoneen loivasta kaarrosta käskettyyn suuntaan
Marttinen, sähk.; A. Äärimmäisenä vasemmalla Alvar (Ati) Niskanen. 38 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA BLENHEIMEJÄ NOUTAMASSA BRISTOLIN LENTOKENTÄLLÄ ENGLANNISSA 1937. Niskanen. KU VA : VE SA N IS KA N EN • KU VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Hämäläinen, kapt.; A. Hannus, kapt.; E. Oikealta: K. Kuvan takana käsin kirjoitettu teksti: Bristolissa 1937 heinäkuussa. Eskola, kapt.; Vainio, ins.; T. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
Varsinkin aseistusja suoritusarvotietoja on pidettävä vain ohjeellisina, koska annetut tiedot vaihtelevat koneversiosta ja lähteestä riippuen. Konetta käytettiin kuitenkin uskollisena työjuhtana kuljetustehtävissä ja kaukopartioiden huoltokoneena sekä sairaskuljetuksissa koko sotiemme ajan. DB tuli sanoista Dalnij Bombardirovtshik, mikä tarkoitti pitkän matkan pommikonetta. Pommikuormien osalta luvut ovat teoreettisia maksimilukuja, joihin ei aina meidän olosuhteissamme päästy jo lentotukikohtien kiitoratojen pituuden takiakaan. Neuvostoliiton ilma-aseen on sanottu tehneen DB-3-kalustolla ilmahyökkäyksiä Berliiniin jo heinäkuussa 1941.. Ilmavoimiin perustettiin vuonna 1933 Lentolaivue 46 ja vuonna 1934 Lentolaivue 44. Esimerkiksi meillä Junkers 88:n pommilasti oli käytännössä 1 000-1 500 kilon suuruusluokassa. Vuoden 1938 alun organisaatiouudistuksessa Ilmavoimiin muodostettiin rykmenttikokoonpano, ja kaukotoimintalaivueet määrättiin Lentorykmentti 4:n johtoon. 40 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Junkerseja saatiin Suomeen kuusi kappaletta huhtikuussa 1931. Yksimoottorinen noin 3 200 kilon lentopainoinen vajaan 300 kilometrin tuntinopeuteen kykenevä lentokone palveli Ilmavoimissamme pommikoneena vuoteen 1937 asti ja oli auttamattomasti vanhentunut Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen marraskuun lopussa 1939. Muut rykmentit olivat Lentorykmentti 2, johon määrättiin hävittäjälaivueet ja Lentorykmentti 1, johon Blenheim Mk I Blenheim Mk IV Dornier 17 Z Junkers 88 A-4 Miehistö 3 3 4 4 Pituus 12,12 m 12,98 m 15,8 m 14,4 m Kärkiväli 17,17 m 17,17 m 18 m 20,13 m Korkeus 2,98 m 3,0 m 4,56 m 4,85 m Tyhjä / starttipaino 4 126 / 6 960 kg 4 450 / 6 545 kg 5 210 / 9 000 kg 8 000 / 14 000 kg Huippunopeus 430 km/h 430 km/h 425 km/h lähteestä riippuen 430-500 km/h Lakikorkeus 8 000 m 9 600 m 8 200 m 8 200 m Toimintasäde 1 800 km 3 200 km 1 200 km 1 800 km Moottorit 2 x Bristol Mercury VIII tähtimoottori, 2 x 840 hv 2 x Bristol Mercury XV tähtimoottori, 2 x 920 hv 2 x Bramo 323P Fafnir tähtimoottori, 2 x 986 hv 2 x Junkers Jumo 211J rivimoottori, 2 x 1340 hv Aseistus 2 x 7,7 mm konekivääri 450-900 kg pommeja 3-5 x 7,7 mm konekivääri 450-900 kg pommeja 6-8 x 7,92 mm konekivääri 1 000 kg pommeja 3-6 x 7,92 ja 13 mm konekivääri 2 500 kg pommeja Tiedot on koottu useista ilmailuteoksista. Ajan termein yksiköitä kutsuttiin kaukotoimintalaivueiksi, jolla tarkoitettiin vaakapommitusta ja pitkälle ulottuvaa tiedustelua toteuttavaa yksikköä. SOTIEMME POMMIKONEET ILJUSHIN DB3-M LASKEUTUMASSA Luonetjärven lentokentälle maaliskuussa1944
Konetta käytettiin tiedusteluun, kuljetuksiin sekä yhteyskoneena ja jopa pommitustehtäviin. JUNKERS K 43F -VESILENTOKONE lähtee kuljettamaan kornetti Hämäläisen kaukopartiota tehtäväänsä Tiiksjärvellä 6.9.1941. Blenheimit keskitettiin kahteen kaukotoimintalaivueeseen, ja kun talvisota syttyi, niitä oli palveluskäytössä 17 kappaletta. Heikkosuorituskykyiset Junkersit siirrettiin vuonna 1937 toissijaisiin tehtäviin, kun Ilmavoimat sai sen ajan modernia Bristol Blenheim Mk I -kalustoa käyttöönsä. Lentorykmentti 4:n tehtävänä oli ylijohdon määräämien tiedusteluja pommitustehtävien tekeminen. Jo itsenäisyyspäivänä 1939 Lentolaivue 44 siirtyi Luonetjärveltä Joroisiin. Suomen ilmavoimilla oli käytössään vuosina 1930–1952 yhteensä kaksitoista Pikku Junnua eli Junkers W 34 -konetta ja sen kuvassa näkyvää sotilasmuunnosta K 43f. Sota Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Kaukopartiokuljetuksiin koneen kuormanottokyky ja lentosäde olivat aivan liian lyhyet, mutta sillä oli toimittava, mitä oli tarjolla. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 41 kuuluivat yhteistoimintaeli lähitiedusteluja syöksypommituslaivueet. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G Iljushin DB-3 Iljushin-4 Tupolev SB-2 Petljakov-2 Miehistö 3 4 3 3 Pituus 14,22 m 14,76 m 12,57 m 12,66 m Kärkiväli 21,44 m 21,44 m 20,33 m 17,16 m Korkeus 4,19 m 3,6 m 3,5 m 3,9 m Tyhjä / starttipaino 5 030 / 9 450 kg 5 800 / 12 120 kg 4 800 / 6 300 kg 5 900 / 7 600 kg Huippunopeus 440 km/h 410 km/h 450 km/h 580 km/h Lakikorkeus 9 600 m 8 700 m 9 300 m 8 800 m Toimintasäde 3 800 km 3 800 km 2 300 km 1 160 km Moottorit 2 x Nazarov M-87 tähtimooottori, 2 x 950 hv 2 x Tumanski M-88B tähtimoottori, 2 x 1100 hv 2 x Klimov M-103 rivimoottori, 2 x 960 hv 2 x Klimov M-105PF rivimoottori, 2 x 1210 hv Aseistus 3 x 7,62 mm konekivääri 2 500 kg pommeja 2 x 7,62 mm ja 1 x 12,7 mm konekivääri 2 700 kg pommeja 4 x 7,62 mm konekivääri 600 kg pommeja 4-5 x 7.62 mm ja 2 x 12,7 mm konekivääri 1 000 kg pommeja. Hyökkääjän joukkoihin kuului puolisen miljoonaa miestä ja tuhansia panssarivaunuja, tykkejä ja lentokoneita. Käytännössä rykmentin toiminnan painopiste muodostui Laatokan koillisrannalle helmikuun 1940 loppuun saakka. Koneita käytettiin myös merija rajavartioinnissa aina vuoteen 1950 asti. Meritoimintaa varten rykmenttikokoonpanojen ulkopuolelle jäi erillinen eli suoraan Ilmavoimien komentajan johdossa ollut Lentolaivue 36. Laivueiden tukikohtana oli Luonetjärvi. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
Lentorykmentti 4:n yksiköt osallistuivat Kannaksella taisteluihin ensimmäistä kertaa paria viikkoa myöhemmin, ja yleistilanne pakotti muuttamaan rykmentin toiminnan painopisteen Kannakselle kuun lopussa. Tilanne muodosti vakavan selustauhkan maamme toiseksi suurimmalle kaupungille ja Kannaksella puolustautuville joukoillemme. Helmikuun alussa Neuvostoliiton Karjalankannaksella aloittama suurhyökkäys painoi Suomen maavoimia kohti Viipuria. Ilmavoimien toiminta oli siksi keskitettävä Viipurinlahdelle ja hyökättävä tappioista välittämättä, käski Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Lundqvist. Tuona talvena jäätilanne aiheutti sen, että Suomenlahti ei ollut enää maajoukkojen liikettä kanavoiva este vaan hyökkäysreitti. Tekniset viat ja onnettomuudet olivat kuitenkin aiheuttaneet sen, että vuodenvaihteessa oli käyttökunnossa enää 13 pommittajaa. Maaliskuun alussa Neuvostoliitto koukkasi Suomenlahden ylitse. Laivue operoi Juvan Jukajärveltä. Pommituskohteina oli autokolonnia, joukkojen majoitusalueita ja järvien jäille perustettuja lentotukikohtia. n Pommitusyksiköiden ryhmitys joulukuussa 1939. Laivue sai kalustokseen helmikuussa kaksitoista uutta brittien toimittamaa Blenheim Mk I:tä. Samalla laivue luovutti jäljellä olevat Mk I:t naapurilaivueelle. Taistelu olemassaolosta Koitti uusivuosi – karkausvuosi – ja kaukotoimintalaivueiden tehtävät jatkuivat ennallaan. Lentolaivue 46 jäi seuraavan kuukauden ajaksi pois taistelutoimista uuden kaluston tyyppikoulutuksen takia. BLENHEIMIT SOTALENNOLLA. n Blenheimiä tankataan Luonetjärvellä maaliskuun lopulla 1944. Luonetjärvelle saapui tammikuun lopussa 10 Bleinheim Mk IV (pitkänokka) -pommikonetta Lentolaivue 46:n uudeksi kalustoksi. Taisteltiin maan olemassaolosta. Uusi kaukotoimintalaivue, Lentolaivue 42, perustettiin tammikuussa 1940 ja alistettiin niin ikään Lentorykmentti 4:n johtoon. Rungossa kansallisuustunnuksen takana on rungon ympäri ulottuva keltainen itärintamaraita.. Suursaaresta Kotkaa kohti tullut hyökkäys sortui Kirkonmaan ja Rankin linnakkeiden tykkituleen, mutta Viipurinlahdella hyökkääjä pääsi yli ja pureutui lahden pohjoisrannalle. Voidaan pitää pienenä ihmeenä, että kaukotoimintalaivueet eivät menettäneet vuoden 1939 puolella sotatoimissa ensimmäistäkään pommikonetta. 42 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Pommituslennot tehtiin kaluston vähäisestä määrästä johtuen yleensä yksittäisin konein. Jää kantoi jopa panssarivaunuja. Blenheimit kohtasivat useaan otteeseen vastapuolen hävittäjiä ja ilmatorjuntatulta
JATKUU SIVULLE 46 >. n Pommitusyksiköiden ryhmitys maaliskuussa 1940 ja pommituslentojen keskitys Viipurinlahdella Blenheimin pommikuormaa. Kahtena seuraavana päivänä kaukotoimintalaivueiden pommitukset keskitettiin Taliin ja Vuosalmelle hyökkääviä neuvostojoukkoja vastaan. päivänä kaikki vihollisen hyökkäykset oli torjuttu niin maassa kuin ilmassakin. päivänä Viipurinlahti hiljeni, kun puna-armeija puski hyökkäysvoimansa loppuun. Neuvostoliiton haluun tehdä rauha on väitetty tiukan vastarinnan lisäksi vaikuttaneen myös diktaattori Stalinin pelko Ison-Britannian ja Ranskan vastatoimista, esimerkiksi Bakun öljylähteiden pommittamisesta Lähi-idässä sijaitsevista tukikohdista käsin. Neuvostoliiton hävittäjät olivat ampuneet alas seitsemän Blenheimiä, ja suomalaisten pommikoneiden konekivääriampujat vastavuoroisesti viisi punaisten ilmavoimien hävittäjää. Rynnäköivien sinirististen lentokoneiden konekiväärisarjat ja pommit vaativat totista veroaan maahantunkeutujilta. Suomen armeija oli kyennyt luomaan lahden pohjoisrannalle häthätää kootun puolustuslinjan, jonka murtaminen edellytti viholliselta lisäjoukkojen ja huollon saamista lahden ylitse. Isot pommit olivat 250-kiloisia ja pienemmät 25ja 3-kiloisia. Rykmentillä oli jäljellä 22 pommikonetta, joista 12 operaatiokykyisinä. Neuvostoliiton määrällisesti musertavan ylivoimaiset ilmavoimat lensi Viipurinlahden yllä jatkuvaa hävittäjäpartiointia kykenemättä kuitenkaan estämään päättäväisten mutta vähälukuisten suomalaisten ilmahyökkäyksiä. Maaliskuun 13. 44 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Viipurinlahti Seuraavan viikon ajan Lentorykmentti 4:n kaukotoimintalaivueet, Lentorykmentti 1:n yhteistoimintalaivueet sekä Lentorykmentti 2:n hävittäjälaivueet iskivät Viipurinlahden yli lappaavaa puna-armeijaa vastaan. Maaliskuun 11. Lentorykmentti 4 oli taistellut 105 päivää ja pudottanut 131 tonnia pommeja. Suomi oli kuitenkin pakotettu – äärimmilleen jännitettynä – raskaaseen rauhaan ja alueluovutuksiin. Lentorykmentti 4 oli taistellut 105 päivää ja pudottanut 131 tonnia pommeja
n Tupolev SB-2 -lentokone Tampereen lentokonetehtaalla. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintama-alue jaettiin vuoden 1942 puoleenväliin mennessä Lentorykmenttien 1,2 ja 3 vastuualueiksi. Uudella otteella Pommituslaivueet pidettiin koko sodan ajan Lentorykmentti 4:n johdossa. Jatkosodan alussa Lentorykmentti 4:n kokoonpano oli talvisodan päättymisajan mukainen. Laivueen tehtävänä oli meritiedustelu ja sukellusveneiden torjunta. Nämä olivat Karaatteessa jatkosodan loppuun saakka. Toki Ilmavoimien komentaja määräsi kulloisetkin toiminnan painopistealueet ja tärkeät kohteet. Laivueiden kalustona oli 20 Blenheimiä, joiden lisäksi Valtion Lentokonetehdas oli saanut sotalentokuntoon viisi talvisodassa saaliiksi saatua Iljushin DB-3 -pommikonetta. Yhteen jälkimmäisistä, Lentolaivue 6:een kuului pommikoneitakin, muutama kappale sotasaaliiksi saatuja ja kunnostettuja Tupolev SB-2 -koneita. jalankannas (LeR 3), Aunuksen Karjala (LeR 1) ja Maaselän kannas (LeR 2). Maantieteellisenä tavoitteena oli Arkangelin–Astrakhanin välinen linja. Tästä pohjoiseen operoi Luftwaffen Lentolaivasto 5. Suomalaiskoneet saivat vaivihkaa Saksan keltaiset itärintamatunnukset. Suomi oli saanut tiedon tulevasta hyökkäyksestä joitakin viikkoja aikaisemmin, ja liikekannallepano oli julistettu 17.6. Lentolaivueiden 42 ja 44 tukikohtana oli Siikakangas ja Lentolaivue 46:n Luonetjärvi. Loppuvuodesta 1942 perustettiin Suomenlahdella tapahtuvaa operointia varten vielä Lentorykmentti 5. Rykmenttien lisäksi oli useita erillisiä yhteistoimintaja meriyhteistoimintalaivueita. Ensiksi mainitun tehtävänä oli Maavoimien tukeminen ja kenttäarmeijan suojaaminen ja jälkimmäisen Etelä-Suomen suojaaminen. Vasenta sivustaa Lentorykmentti 2:n pohjoispuolella vartioi erillinen Lentolaivue 14. Kahden suurvallan välissä Suomen oli välttämätöntä valita puolensa, ja valinnan tulos oli itsestään selvä. Jatkosodan alun muut lentorykmentit olivat Lentorykmentit 2 ja 3. 46 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Taas sota Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 tarkoituksenaan tuhota Neuvostoliitto sotilaallisena uhkatekijänä. Täydennyslentolaivue 17, Luonetjärvi. Näistä neljä oli Lentolaivue 46:n käytössä jatkosodan alkaessa. Ilmavoimat ei määrännyt rykmentille missään vaiheessa kiinteää vastuualuetta, vaan rykmentin voimaa voitiin käyttää joustavasti ja keskitetysti siellä, missä tarvittiin. Rykmenttien vastuualuejako säilyi peri. Oli mukana revanssihenkeäkin. Hävittäjäja tiedustelulaivueet alistettiin mainituille rykmenteille, ja toiminnan painopisteitä voitiin muuttaa siirtämällä laivueita rykmentistä toiseen. n Bristol Blenheim ennen lähtöä
Koulutusyksiköksi perustettiin rykmentin johtoon Täydennyslentolaivue 17 syksyllä 1942. Vuoden päästä Lentolaivue 48 otettiin myös sotatoimiin mukaan kalustonaan sotasaalispommittajat. Kartoitusvalokuvausta varten rykmenttiin perustettiin toukokuussa 1942 valokuvauslentue, jolla oli yleensä laivueisiin nähden itsenäisiä tehtäviä, mutta hallinnollisesti se oli alistettuna eri laivueille eri aikoina. Jatkosodan alussa käytössä olleiden muutamien DB-3:n ja SB-2:n lisäksi Saksalta ostettiin lisää sotasaaliskoneita. ”Junnu” oli sekä vaakaettä syöksypommitukseen kykenevä keskiraskas pommikone, ja sitä voidaan pitää asevaikutukseltaan tehokkaimpana pommikoneenamme. Kesällä 1944 myös DB-3 Lentolaivue 48 syksystä 1942 alkaen DB-3, myöhemmin myös Blenheim Lentorykmentti 4:n pommitusyksiköiden kalusto asemasodan ja suurhyökkäyksen torjuntavaiheen aikana VASEMMALLA MANNERHEIM-RISTIN RITARI NRO 122, lentomestari Unto Oksala, TK-Pärttyli Virkki, luutnantti Tuominen ja kersantti Vine (äärimmäisenä oikealla) pommituslennon jälkeen. Kaikkiaan Ilmavoimilla oli lopulta käytössään yhteensä 23 SB-2:n eri versiota, 11 DB-3-konetta ja sen parannettua versiota Iljushin-4:ää sekä kahdeksan Petljakov-2:ta. Lentolaivue 46 palasi tuolloin sotatoimiin. Joensuu ja Muurmannin rautatie 21.12.1941.. Sekalaista seurakuntaa Pommitusyksikkömme käyttivät aktiivisesti myös sotasaaliskalustoa. Lukumäärässä laskettuna kyseessä oli varsin suuri voimanlisäys, joskin näiden lentokoneiden käytettävyys oli heikohko huoltoja Laivue Pommikonetyyppi Lentolaivue 42 Blenheim Lentolaivue 44 Blenheim, huhtikuusta 1943 alkaen Junkers 88 Lentolaivue 46 Blenheim, helmikuusta 1942 alkaen Dornier 17. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 47 Lentolaivue 46 vedettiin pois taistelutoiminnasta jo heinäkuussa 1941, sillä sen uudeksi tehtäväksi määrättiin koulutus. Pommituskaluston määrä ja laatu paranivat jatkosodan kuluessa. Seuraavan vuoden huhtikuussa tulivat käyttöön Saksasta hankitut Junkers 88 A-4 -pommikoneet, joita oli kaikkiaan 23. Lisenssillä ja saksalaisten toimittamista Puolasta ja Jugoslaviasta sotasaaliiksi saaduista osista Suomessa valmistettuja Blenheimejä saatiin käyttöön hiljalleen, teollisuutemme kapasiteetin sallimalla tempolla. Rykmentti jatkoi sotaa kahdella laivueella marraskuulle 1941 saakka, jolloin koulutusorganisaatioksi perustettiin uusi laivue, Lentolaivue 48. Helmikuussa 1942 saatiin palveluskäyttöön valtakunnanmarsalkka Göringin lahjoittamat 15 Dornier 17 Z -keskiraskasta pommikonetta. Yksi oli tuhoutunut siirtolennolla Saksasta
Hävittäjien kanssa sovittiin ennen lentoa kohtaamispiste jonkun matkaa omien linjojen takana, ja sieltä sitten jatkettiin yhdessä kohteeseen. Muodostelmapommitukset edellyttivät yhteistyötä hävittäjälaivueiden kanssa; pommikoneet tarvitsivat hävittäjäsuojaa. 48 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA kunnossapitovaikeuksien takia. Mainittakoon esimerkiksi suurhyökkäyksen torjuntavaiheessa 22.6.–18.7.1944 Kannaksella operoinut Lentorykmentti 3, joka suojasi rykmenttipommituksia yleensä kaikella hyökkäysajankohtana käytettävissä olleella Messerschmitt 109 -kalustolla. SB-2:ta käytettiin Lentolaivue 6:n kalustona meritiedusteluun ja sukellusveneiden torjuntaan, DB-3:a Lentorykmentti 4:n eri laivueiden kalustona pommitustehtävissä ja pommikoneena. Talvisodassa hävittäjäsuoja oli ollut tuntematon ilmiö, koska – Viipurinlahden taisteluja lukuun ottamatta – vähälukuisten hävittäjiemme tehtävänä oli ollut kotialueen hävittäjätorjunta pommikonemuodostelmia ja niiden suojueita vastaan. Huipentumana voidaan pitää rykmenttipommituksia, joissa Lentorykmentti 4:n kaikkien laivueiden asevaikutus keskitettiin yhteen kohteeseen. Petljakov-2:ta, joka oli erittäin suorituskykyinen mutta jolla oli suhteellisen pieni pommikuormakapasiteetti, käytettiin yksinomaan tiedusteluun. Laivueiden välinen aikaporrastus kohteessa saattoi vaihdella muutamasta minuutista jopa pariinkymmeneen minuuttiin! Nämä olivat erityistä koordinaatiota ja suunnittelua edellyttäviä operaatioita ottaen huomioon, että laivueet starttasivat tehtävään eri tukikohdista. SuoAika Kohde Kohteelle päässeiden pommikoneiden määrä 5.4.1942 Sekehe, lentotukikohta jäällä 19 15.4.1942 Varbinitsi, huoltokeskus 19 31.8.1942 Sekehe, lentotukikohta 22 20.8.1943 Lehto, partisaanikoulutuskeskus 30 17.9.1943 Lavansaari, lentotukikohta 24 22.3.1944 Petsanoje, moottorirekitukikohta 25 30.3.1944 Mergino, lentotukikohta 31 3.4.1944 Kähy, lentotukikohta 34 19.5.1944 Mergino, lentotukikohta 41 20.5.1944 Alehovtsina, varastoalue 41 12.6.1944 Mainila–Kivennapa, hyökkäysryhmitys 34 16.6.1944 Koivisto, maihinnousulaivasto 30 19.6.1944 Humaljoenlahti, maihinnousulaivasto 23 22.6.1944 Häyry, tykistön asemat 36 30.6.1944 Portinhoikka, panssarivaunumuodostelma 40 1.7.1944 Portinhoikka, panssarivaunumuodostelma 37 3.7.1944 Vakkila–Ihantala, panssarivaunumuodostelma ja tykistön asemat 38 4.7.1944 Viipurinlahti, alussaattue 33 5.7.1944 Tali, tykistön asemat 34 5.7.1944 Äyräpää, panssarivaunumuodostelma ja tykistön asemat 34 8.7.1944 Äyräpää, sillanpääasema 30 9.7.1944 Äyräpää, ylimenopaikka 33 10.7.1944 Vuosalmi, sillanpääasema 32 13.7.1944 Portinhoikka, tykistön asemat 37 14.7.1944 Käsnäselkä, panssarivaunumuodostelma 33 14.7.1944 Äyräpää, sillanpääasema 33 14.7.1944 Pitkäranta, tykistön ja muiden joukkojen asemat 32 15.7.1944 Äyräpää, sillanpääasema 32 15.7.1944 Nietjärvi, tykistön asemat 33 15.7.1944 Vuosalmi, sillanpääasema 27 16.7.1944 Vuosalmi, sillanpääasema 28 18.7.1944 Vuosalmi, sillanpääasema 30 22.7.1944 Vegarusjärvi, joukkojen keskitys 35 26.7.1944 Kollaa, panssarivaunumuodostelma ja tykistön asemat 34 9.8.1944 Suojärvi, rautatieasema 30 Lentorykmentti 4:n rykmenttipommitukset jatkosodassa Lähde: Keskinen, Stenman: Suomen ilmavoimien historia 19, LeR 4. Esimerkiksi minkäänlaisia kirjallisia teknisten järjestelmien käyttöja huolto-ohjeita ei koneiden mukana saatu. JATKUU SIVULLE 50 >. Taktiikka Kun talvisodassa oli pommitettu yleisimmin yksittäisin konein, mahdollisti kaluston määrän kasvu isotkin muodostelmapommitukset jatkosodan aikana. Voidaan sanoa aikaporrastuksen lyhentyneen sodan kestäessä pitemmälle, kun suunnittelijoiden ja pommikoneiden miehistöjen kokemukset kasvoivat
Kun rintamalinjat vakiintuivat loka-marraskuussa, kaukotoimintalaivueiden tehtäväksi tuli liikenteen häirintä neuvostojoukkojen selustassa, myös Muurmanskin rautatiellä. päivänä 1941 itää kohti alkanutta hyökkäystä kaukotoimintalaivueet tiedustelivat Päämajan osoittamia kohteita ja alueita, kartoittivat hyökkäyssuuntia ja pommittivat Neuvostoliiton selustan liikenneyhteyksiä, ensisijaisesti rautateitä. Kannaksen kesän 1944 suurhyökkäyksen punahävittäjät eivät saaneet ammuttua alas yhtäkään suomalaista hävittäjäsuojauksessa ollutta pommikonetta! Hyökkäyksen kärjessä Ennen kenttäarmeijamme heinäkuun 10. alkaen Laatokan Karjalassa, elokuun alusta lähtien Karjalankannaksella ja syys-lokakuun aikana Petroskoin suunnassa. Operaatiota tukemaan keskitettiin meikäläisiin oloihin suhteutettuna varsin suuri ilmakomponentti, kuutisenkymmentä lentokonetta. n Pommitusyksiköiden ryhmitys kesäkuussa 1941. 50 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA jaus tapahtui yleensä kolmena hävittäjäosastona: kaksi osastoa lensi pommikonemuodostelmien mukana niiden sivuilla, ja yksi toimi lakisuojana suojattavan osasto yläpuolella. Blenheimit siirtyivät 26.3. Hyökkäysvaiheen alettua pommikoneet tukivat kenttäarmeijan hyökkäystä sen kulloisessakin painopistesuunnassa: 10.7. Aukeaman kuvassa Pommituslentolaivue 44:n Junkersit starttaavat Onttolan kentältä 22.6.1944. Kalustopulaa helpotti hieman syksyn kuluessa Suomessa valmistettujen Blenheimien saaminen käyttöön, mutta silti jouduttiin palaamaan talvisodan malliin: pommitukset hoidettiin yksittäisin konein tai parin koneen osastoin.. Suomenlahden rannikolla pommitettiin muutamaan otteeseen Viipurin suuntaan kulkevaa alusliikennettä. Tärkeimpiä kohteita olivat jälleen rautatiet, lentotukikohdat, marssirivistöt, huoltokolonnat ja varastoalueet. Blenheimiä vastapuolen hävittäjien ja ilmatorjunnan alas ampumina. Eikä se olisi kannattanutkaan; taisteluhautoihin ja korsuihin kaivautuneen jalkaväen lamauttaminen vaakapommituksella vaati huomattavia lentosuoritusten ja pudotettujen pommitonnien määriä. Varsinaista Maavoimien tulitukea, esimerkiksi puolustusasemien juuri hyökkäystä edeltävää pommittamista, ei tehty. tukikohdastaan Värtsilästä työkentälle Immolaan. Taivaalla oli kaikkiaan 11 Blenheimiä sekä Lentolaivue 6:n kolme SB-2:ta. Lentolaivue 42 otti operaatioon osaa vahvistettuna yhdellä Lentolaivue 44:n lentueella. Niiden tuli seuraavana aamuyönä pommittaa kahteen otteeseen Suursaaren pohjoispään puolustusasemia. Hyökkäysvaiheessa kaukotoimintalaivueemme menettivät sotatoimissa 13 Kuolema merellä Suomen sodanjohto halusi ottaa haltuun neuvostojoukkojen miehittämän Suursaaren. Operaatiota varten perustettiin Taisteluosasto Pajari, jonka tuli hyökätä Haapasaaristosta Suursaareen jäitse 27.3.1942
Suursaari päätyi Suomen haltuun. Ne hyökkäsivät aktiivisesti muun muassa Kotkaa tukikohtanaan pitäviä itäisen Suomenlahden miinakenttiä luovia, valvovia ja ylläpitäviä Suomen ja Saksan merivoimien kevyitä alusyksiköitä vastaan. Ilmatorjunta pudotti yhden Blenheimin, ja n Lentolaivue 44:n ykköslentueen lentäjät menossa koneilleen Onttolassa 16.6.1944. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 51 ”Blennut” starttasivat kohti Suursaarta hieman ennen aamuviittä. Yhdestätoista Blenheimistä vain kolme pääsi kohteeseen. Lentotukikohta ja kylä olivatkin Lentorykmentti 4:n yksiköiden pommituskohteena useaan otteeseen sodan aikana. Operaatio muistutti lentosäänsä puolesta puolitoista vuotta aikaisempaa Suursaaren pommitusta. Utista ja Kannaksen Suulajärveltä sekä elokuusta 1943 alkaen myös Kymin tukikohdasta käsin toimivat hävittäjämme ottivat punailmavoimien kanssa rajusti yhteen. Sekehessä sijaitsi Neuvostoliiton lentotukikohta, josta noin sata kilometriä länteen sijaitsevasta Tiiksjärven tukikohdastamme startanneet hävittäjät ottivat sekeheläisten kanssa aktiivisesti yhteen. Kolmestakymmenestä tehtävään startanneesta pommikoneesta 24 löysi kohteen. Ei voitu todentaa, liittyikö onnettomuuksiin lentäjien tekemiä ohjausvirheitä tai vääriä päätöksiä, koska kaikki miehistöjen jäsenet menehtyivät. Usea pommikone eksyi huonossa säässä. Huonon sään takia pommituksen tuloksia ei kyetty havainnoimaan. Kohteilleen päässeet pommikoneet olivat pudottaneet kuormansa hyvällä tarkkuudella, mutta sääolosuhteet olivat estäneet pommitustuen toteutumisen täysmääräisenä. Lavansaari toimi Neuvostoliiton eteen työnnettynä tukikohtana. Tässä tehtävässä Neuvostoliiton ilmavoimat eivät olleet pahin uhka suomalaispommittajille. Suunniteltu toinen pommituskierros peruttiin. Sitä ei ollut myöskään ilmatorjunta, sillä kohtalokkaaksi kävi sillä kertaa vanha tekijä, joka piinasi kaikenmaalaisia lentäjiä. Kaksi Blenheimiä syöksyi lumipyryssä Loviisan edustalla Suomenlahtea peittävän jääkannen läpi. Sekehen kylässä oli lisäksi asetehdas, rikkihappoja selluloosatehdas ja voimalaitos. Tarkoituksena oli heikentää vihollisilmavoimien tukeutumiskapasiteettia, joten Lavansaareen tehtiin Lentorykmentti 4:n ja Lentolaivue 6:n voimin lentopommitus iltayöllä 17.9.1943. Selin kameraan lentueenpäällikkö kapteeni Erkki Itävuori, jonka puserossa näkyy lentuetunnus.. Lentolaivue 6:n SB-2:t pommittivat saman päivän iltana Suursaaren puolustusasemia ja seuraavana päivänä saaresta jäitse irtautuvia neuvostojoukkoja. Vuoden 1943 kuluessa Neuvostoliiton Leningradin motin alueella toimivat ilmavoimat vahvistuivat niin määrällisesti kuin laadullisesti. Asemasotaa Itä-Karjalassa Maaselän kannaksella sijaitseva Sekehe (Segezha) oli eräs Ilmavoimiemme mielikohteita. Kuusi miehistöjen jäsentä maksoi operaatiosta hengellään
Sodan kestäessä rintama-alueet pyrittiin kuvauskartoittamaan kahdesti vuodessa: keväisin ja syksyisin, kun maassa ei ollut lunta eikä puissa lehtiä. Kuusi muuta pommikonetta vaurioitui joko laskeutuessaan tukikohtiin tai mahalaskuissa maastoon. Alava kaarsi vasempaan päästäkseen niiden perään. BL-116 tuhoutui vihollishävittäjän alas ampumana kaksi kuukautta kuvaushetkestä. lentueen BL-116 saa sisäänsä Rb.75/30kameran Mikkelin lentokentällä 11. Alun perin suunniteltu toinen Lavansaaren pommituslento peruttiin. heinäkuuta 1941. Seiskarin ja Kronstadtin ilmatilassa 9.3.1944 noin kello 21 Itää kohti lentävät neuvostokoneet erottuivat selvästi, sillä ne pitivät navigointivalojaan päällä. 14.2.1944 kaikki Suomen ilmavoimien lentolaivueet saivat nimiinsä niiden toimintaa kuvaavan etuliitteen. 52 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA toinen syöksyi huonossa säässä maahan paluulennolla. Sodan kestäessä rintamaalueet pyrittiin kuvauskartoittamaan kahdesti vuodessa: keväisin ja syksyisin... Talvisotaa edeltäneen valtakunnanrajan itäpuolelta ei ollut käytettävissä kunnollisia karttoja ennen kuin pommituslaivueemme kävivät kuvaamassa alueet jatkosodan alkuvaiheessa. Pommituslentojen lisäksi pommituslaivueemme tekivät muita, täydentäviä tehtäviä. Ratin työntö aiheutti Blenheimin lentokorkeuden Lentolaivue 44:n 3. n Pommitusyksiköiden ryhmitys kesäkuussa 1942 sekä eräitä pommituskohteita asemasodan lokakuun 1941 – toukokuun 1944 aikana.. Lentorykmentti 4 otti osaa kaukopartiotoimintaan pudottamalla partioille materiaalitäydennyksiä laskuvarjoilla. Tiedustelun lisäksi toinen oleellinen tehtävä oli kartoitus. Niinpä Lentolaivueet 42, 44, 46, 48 ja 6 olivat siitä lähtien Pommituslentolaivueita. Kartat olivat varmasti yksi menestyksekkään hyökkäysvaiheen edellytys
Ilmavoimiemme komentaja käski pommituslaivueiden hyökätä sopivien tilaisuuksien tullen Leningradin alueelta toimivien neuvostopommikoneiden tukikohtiin. Tarkoitus oli irrottaa Suomi sodasta. Lentäjät havahtuivat, kun valoraketit alkoivat lennellä neuvostomuodostelman lentokoneista. Punaisia ja valkoisia. Hetken päästä vasemmalta, maan pinnalta, ammuttiin samanlaisia merkkejä. ”Gorskaja”, hän sanoi, ”viisitoista kilometriä etäisyyttä. Öisin tapahtuneet pommitukset epäonnistuivat ilmatorjunnan pelotusvaikutuksen ja aktiivisten harhautustoimenpiteiden ansiosta. Kohteet siis oli mahdollista löytää, kun viholliskoneet olivat polunnäyttäjinä, ja pommituksen tehonkin arvioitiin muodostuvan suureksi juuri laskeutuneiden lentokoneiden ryhmityksissä. Mutta kohdistettuaan katseensa luutnantin osoittamaan suuntaan hän huojentui: länteen päin lentävillä oli myöskin lentovalot päällä, ja niitä oli paljon. Siitä suunnasta soljui näkyviin lisää valoja: lentotukikohta, jota kiersi useita laskukierroksessa olevia neuvostopommikoneita. Ainakin Tallinnassa saksalaisilla oli sellaisia, vieläpä tutkalla johdettuja. Operaatioajatukseksi muodostui omien pommikoneidemme soluttautuminen tukikohtiinsa palaavien neuvostopommittajien muodostelmiin. Nyt vain pää kylmänä. Jos joku edellä olevien Lisunovien yläampuja oli heidät havainnut, luuli kenties omikseen. 54 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA putoamisen parillakymmenellä metrillä. Mahtoiko vihollisilla olla alueella yöhävittäjiä. Kuutamon ja navigaatiovalojen valossa he ehtivät tunnistamaan vainolaiset Lisunov-2-koneiksi, amerikkalaisen DC-3:n lisenssillä valmistetuiksi pommikoneversioiksi. Leningradin kaupunki, joka oli piirityksestä täysin vapautunut vasta reilu kuukausi aikaisemmin, oli vain parinkymmenen kilometrin päässä. Pannaanpa paikka remonttiin!” Alava hymyili pirullisesti tarttuessaan kaasuvipuihin. Mutta saattoiko tietoon luottaa. Omilta pommituskohteiltaan palaavien vihollismuodostelmien löytämistä yön pimeydessä helpotti Suomen kehittynyt radiotiedustelujärjestelmä: ilmassa ole. ”Lisää koneita etuvasemmalla”, Autio sanoi äkkiä, ”mutta tulevat kohti!” Iivanan yöhävittäjiä, kävi Alavan mielessä pikaisesti. Suomalaiset lentokoneet olisivat kohta neuvostomuodostelman takana ja hieman alapuolella. Oman tiedustelun mukaan Neuvostoliitolla ei vastaavaa kalustoa ollut. Suomalaisten seuraama muodostelma oli tulossa sieltä. Täysillä kierroksilla rähisevien moottorien ääni voimistui, ja lentäjä veti pommikoneen nousuun. Irjaksi ja Raijaksi niitä laitteita kerrottiin kutsuttavan. Edellä lentävien punatähtisten pommikoneiden valot jäivät jonnekin suomalaiskoneiden vatsojen alle. ”Toinen pommituspulja”, Alava huomautti. No, ei auta pohdiskella tuollaisia nyt, Alava päätteli, parempi pitää vain tehtävä kirkkaana mielessä. Hetken päästä kävi ilmi, että tulijat eivät lentäneet kohti vaan ohittivat heidät pohjoisen puolelta riittävän matkan päästä. Autio tutki karttaansa. Kronstadtin saari ja neuvostoliittolaisten lähestymistunnistukset. Vastaisku Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti helmikuussa 1944 kolmeen otteeseen Helsinkiä. Tarkoitus oli nostaa kone pommituskorkeuteen 1 200 metriin kevyen ilmatorjunnan ulottumattomiin. Tallinnassa olisi sinä yönä lämmintä. Hyvä. Alava ja Autio vilkaisivat oikealle ja vasemmalle ja näkivät muiden Blenheimien seuraavan heitä asianmukaisesti. Hetken kuluttua vihollisen muodostelma kaarsi vasempaan kohti koillista. Kukaan ei näyttänyt havainneen heitä, tai ainakaan välittäneen. Minuutit kuluivat länteen päin lentävän neuvosto-osaston kadotessa jonnekin suomalaisten takavasempaan
SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Autio mutisi hiljaiseen ääneen: ”Nääääiiiin hyyvväääää, hyyväää…” Autio painoi pomminpudotusnappulaa. Sekunnit kuluivat. Avaa pommiluukut.” Alava käänsi kammesta, ja heidän takaansa kuului kolahdus, kun luukut aukesivat. Ehkäpä siellä olisi sauna lämpimänä. Suurhyökkäyksen torjuntaan Diktaattori Stalin totesi kesäkuun 1944 alussa Yhdysvaltain suurlähettiläälle: ”Suomalaiset ovat harvinaisen hidasälyistä kansaa. Sisäpuhelimessa kuului hetken päästä konekivääriampuja kersantti Hildenin ääni: ”Siellä paukahtelee! Ja nätti tulipalo kentän laidassa!” Alava oikaisi kaarron pohjoisen suuntaan. Seuraava määränpää oli Värtsilä. Ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Lundqvist totesi: ”Näyttää ilmeiseltä, että lentovoimaamme on kaikesta huolimatta käytettävä säästäen, että voitaisiin taata edes jonkunlainen jatkuvuus niiden toiminnalle. Järkeä on lyötävä moukarilla heidän päähänsä.” Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella 9.6. ”Hyvä näin. Neuvostoliiton ilmaylivoima Kannaksella oli suurhyökkäyksen alkuvaiheessa murskaava. 56 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ja-aluetta, ja tukikohdassa oli valaistus päällä. Ei liene epäilystä siitä, etteikö lopullinen tavoite olisi ollut koko Suomen miehittäminen. Alava piti koneen vaakalennossa. Tarkoituksena oli irrottaa Suomi sodasta ja vallata Suomen puolustuksen kannalta tärkeät alueet. ”Hahaa, siitäs saitte terveisiä Suomesta! Ja nyt kotiin!” Alava sulki pommikuilut, painoi kaasuvipuja eteen ja kaarsi jyrkästi vasempaan. ”Ota kaksi astetta vasempaan.” ”Kaksi vasempaan”, Alava kuittasi ja painoi vasenta poljinta kompensoiden vääntämällä hieman rattia oikealle. n Junkers Ju 87 D-5 on saanut käynnistyskäskyn: mekaanikko kiertää inertiakäynnistintä. ”Pommit irti!” Blenheim nyökähti hieman ylöspäin, kun kone vapautui reilusta 500 kilosta rautaa ja räjähdysainetta. Tilanne muistuttaa olosuhteita talvisodan aikana…” Puntteja tasoittaisi kuitenkin jatkossa Saksan ilmavoimien taisteluosasto Kuhlmey, joka saapui kolmine laivueiLentorykmentti 4 Joensuu Pommituslentolaivue 42 Värtsilä 17 x Blenheim Pommituslentolaivue 44 Onttola 12 x Junkers 88 Pommituslentolaivue 46 Mensuvaara 8 x Dornier 17, 5 x Iljushin DB-3 ja -4 Pommituslentolaivue 48 Onttola 17 x Blenheim, 4 x Petljakov-2, 2 x Iljushin DB-3 ja -4, 1 x Dornier 17 Lentorykmentti 5 Helsinki Pommituslentolaivue 6 Malmi ja Turku 14 x Tupolev SB-2, 1 x Dornier 22 meritiedustelukone Suomen pommitusilmavoimien kokoonpano ja vahvuus suurhyökkäyksen alussa ...Kuhlmeyn Junkers 87 Stuka -syöksypommittajat katkaisivat useaan otteeseen neuvostojoukkojen hallussa olleet Talinjoen sillat
Saattoipa olla, että joidenkin lentäjien halu vaarantaa henkensä oli myös laskenut vihollisen vaihduttua. Aseveljeä vastaan Suomen ja Neuvostoliiton välisen aseleposopimuksen ehtona Suomen tuli riisua maassa olevat saksalaiset joukot aseista kahdessa viikossa. Se ahdettiin täyteen joukkoja ja materiaalia, sillä olihan tarkoitus jatkaa hyökkäystä kohti pohjoista. n Pommitusyksiköiden ryhmitys kesäkuussa 1944 ja voimien keskitys suurhyökkäyksen torjuntaan. Odotettu vihollishyökkäys jäi toteutumatta. Sota ei edennyt odotusten mukaan Suomenlahden etelärannalla, jossa oli sodan painopiste. Joskus on luonnehdittu sillanpääaseman olleen niin täynnä joukkoja ja materiaalia, että jokainen osuma alueella aiheutti puna-armeijalle tappioita. Sillat olivat hyökkäyksen kannalta oleellinen kohde, sillä niiden kautta suuntautuivat hyökkäävien joukkojen täydennykset ja huolto. Tämä oli luonnollisesti mahdotonta, mutta saksalaisten karkottamiseksi maasta Suomi aloitti sotatoimet Saksaa vastaan syyskuun lopussa. Tienhaaran, Talin, Ihantalan, Viipurinlahden ja Vuosalmen listaan voitiin lisätä vielä joukkojemme Nietjärvellä ja Ilomantsissa saavuttamat torjuntavoitot. Lentorykmentti 4 osallistui kaikilla neljällä laivueellaan Lapin sotaan. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 57 neen Suomeen 16.6. Lisäksi Pommituslaivue 6 alistettiin rykmentille lokakuussa. Suomen radiotiedustelu oli selvittänyt Ihantalan taistelujen aikana Neuvostoliiton erään hyökkäyksen h-hetken. Saksalaisia vastaan käytävää ilmasotaa varten perustettiin Erikoisosasto Sarko, jolle alistettiin Lentorykmentit 2 ja 4, sekä Tiedustelulentolaivue 14. Puna-armeijan suurhyökkäys tyrehtyi heinäkuun puoleenväliin mennessä Kannaksella. Vuosalmella puna-armeija pääsi kiivaiden taistelujen jälkeen Vuoksen ylitse ja muodosti joen pohjoispuolelle noin 5 x 2 kilometriä pitkän sillanpääaseman. Puna-armeija alkoi siirtää joukkojaan pois Kannakselta. n Stukat Immolan lentokentällä 28.6.1944.. Talin taisteluiden aikana Lentorykmentti 4:n laivueet ja taisteluosasto Kuhlmeyn Junkers 87 Stuka -syöksypommittajat katkaisivat useaan otteeseen neuvostojoukkojen hallussa olleet Talinjoen sillat. Jos yleistilanne edellytti hyökkäystä päivällä, oli menestyksen edellytyksenä hävittäjäsuoja. Laatokan Karjalassa taisteltiin vielä elokuussa. Keskittymä muodosti Ilmavoimille ja tykistölle selkeän kohteen, johon ei voinut olla osumatta. tukemaan torjuntataistelua, ja Saksan Messerschmitt 109 -hävittäjien jatkotoimitukset Ilmavoimillemme. Tämä oli hieman vajaa kolmasosa pommitusilmavoimiemme taistelutappioista koko sodan aikana ja hieman yli neljäsosa suurhyökkäyksen torjuntaan osallistuneiden pommitusyksiköidemme vahvuudesta. Ehkä loppukesän 1944 tilanteelle kuvaavaa on, että Suojärven asemalle tapahtuneella viimeisellä Lentorykmentti 4:n rykmenttipommituksella haluttiin aiheuttaa tappioita rintamalta irtautuville puna-armeijan joukoille. Suurhyökkäyksen kestäessä Lentorykmentti 4 menetti sotatoimissa 18 lentokonetta. Pommitusilmavoimien tehtävät olivat pohjoista kohti vetäytyvien saksalaisten joukkojen häirintä. Pommituskohteet olivat yleisimmin panssarivaunujen ryhmityksiä, tykistön asemia ja Suomenlahden rannikon osalta joukkojenkuljetusaluksia. Muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä aamuyöllä 1.7. Lentorykmentti 4:n pommitustoiminta pyrittiin jatkossa rytmittämään vähintään yhteen keskitettyyn ilmahyökkäykseen vuorokaudessa, ja mikäli mahdollista, öiseen aikaan. Stalinille oli tullut kiire kohti Berliiniä. Pommitusten tulokset jäivät heikoiksi, koska saksalaisten tutkaohjattu ilmatorjunta oli tarkkaa ja pakotti pommikoneitamme nostamaan pommituskorkeuksia, mikä heikensi pommitustarkkuutta. hyökkäysryhmitykseen keskitettiin Ilmavoimien ja Kuhlmeyn osaston ilmahyökkäys sekä suomalaisen tykistön tuli. Pommitusvoimaamme käytettiin taistelujen kulloisessakin painopisteessä Kivennavalla, Kuuterselässä, Kannaksen länsirannalla, Talissa, Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella
58 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Ritari nro Nimi ja arvo Myöntämis-pvm Tehtävä 33 Lentomestari Viljo Salminen 5.11.1941 Ohjaaja/LeLv 44 55 Luutnantti Rolf Winqvist 26.4.1942 Tähystäjä/LeLv 44 106 Kapteeni Birger Ek 8.3.1943 Lentueen päällikkö /LeLv 6 122 Lentomestari Unto Oksala 21.11.1943 Ohjaaja/LeLv 44 168 Kapteeni Tauno Iisalo 21.12.1944 Lentueen päällikkö/PLeLv 44 182 Luutnantti Lauri Äijö 21.12.1944 Tähystäjä/PLeLv 44 Pommitustehtävissä Mannerheim-ristin saaneet Sotilasarvot myöntämispäivämäärän aikaan. Talven tullen operointia haittasivat heikko lentosää sekä sotatoimialueen lisääntynyt etäisyys tukikohdista; saksalaiset olivat vetäytyessään tuhonneet tarvittavan infrastruktuurin. n Mannerheimristin ritari kapteeni Birger Ek SB:n ohjaamossa Malmin lentokentällä 21.10.1943.. Pohjoisin tukikohta, joka saatiin saksalaisten jäljiltä käyttökuntoon sodan aikana, oli Kemi. Ilmavoimat teki huhtikuuhun 1945 saakka pommitusja tiedustelulentoja yksittäisin konein ja parin koneen osastoina. n Mannerheim-ristin ritarit luutnantti Rolf Winqvist ja oikealla lentomestari Viljo Salminen. Ilmatila jäi suomalaisille. Lokakuussa 1944 Luftwaffen hävittäjät ampuivat alas yhden suomalaisen Junkers 88:n, mutta vielä saman kuun aikana Saksan ilmavoimat vedettiin pois Suomen Lapista
Entäpä Suomen pommitusilmavoimien vaikuttavuus. Julkisuudessa ei ole nähty juurikaan laskelmiin perustuvia kokonaistutkimuksia tai -arvioita Suomen tekemien ilmapommitusten vaikuttavuudesta. Kannattiko. Taistelukertomuksissa mainitaan varsin usein pommien osuneen kohteisiin kiitettävällä tarkkuudella. Tilastoa saattaa tosin kaunistaa se, että pommikuorman yhdenkin pommin osuttua maaliin koko kuorma laskettiin osumiksi. Kokonaan toinen kysymys on, olisiko esimerkiksi juuri ennen talvisotaa ollut saatavissa riittävän suuria määriä hävittäjiä isollakaan rahalla. Muutamissa 2000-luvulla tehdyissä arkistotutkimuksissa on pommitusten teho kiistetty. On helppo laskea, että pommikoneisiin käytetyllä rahamäärällä olisi teoriassa saatu moninkertainen määrä hävittäjiä, joilla olisi varmasti voitu torjua tehokkaammin Neuvostoliiton ilmahyökkäyksiä Suomeen. Yksittäisten pommitusten vaikutuksia on arvioitu pommittaneiden koneiden omilla tähystyshavainnoilla, erillisillä tiedustelulennoilla ja vaikkapa sotavangeilta saadulla kuulustelutiedolla. Suomen pommikonehankintoja on arvosteltu. Hankintahinta ei ole ainoa resurssivertailun peruste: esimerkiksi koulutusja kunnossapitotoiminnassa keskittyminen yksimoottorisiin hävittäjiin olisi varmasti synnyttänyt synergiaetuja. Asemasodan aikaiset neuvostoliittolaisten lautatarhojen ja moottorirekitukikohtien pommitukset saattavat kuulostaa näpertelyltä, samoin kuin minkä tahansa kohteiden pommitukset yksittäisillä pommikoneilla tai parin koneen muodostelmilla. Esimerkiksi Lentolaivue 42:n tekemä, omaan tähystykseen perustunut tilasto vuodelta 1941 kertoi pudotetuista pommeista osuneen maaleihinsa 48 %, havaitsemattomaksi jääneen 31 % n Lentolaivue 46, Dornier, Mensuvaara 7.1.1944. ”Vuonna 1936 tilattujen Blenheimien hinnalla olisi saatu esimerkiksi nelinkertainen määrä Fokker D.XXI -hävittäjiä”, toteaa Ari Raunio teoksessaan Lentäjän näkökulma II. Olisivatko pommikoneisiin käytetyt resurssit tulleet käytetyksi tehokkaammin ja vaikuttavammin jossakin muualla. Ainakin ajanmukainen hävittäjäkalusto meni tuohon aikaan sotaan valmistautuvien valmistajamaiden omiin tarpeisiin. Tietysti voidaan myös kysyä, olisivatko panostukset raskaaseen tykistöön tai ilmatorjuntaan lisänneet enemmän asevoimiemme iskukykyä kuin harvalukuisiksi jääneet pommittajat. Esimerkiksi näköhavainnot ”osumat maalialueella”, ”voimakas räjähdys” tai ”useita tulipaloja” eivät loppujen lopuksi kerro kaikkea kohteelle aiheutetuista todellisista vaurioista. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 59 Talvisodasta, yksittäisten pommikoneiden pommitusja tiedustelulennoista Laatokan Karjalaan, oli suomalaispommittajien sota joulukuussa 1939 alkanut, ja talviseen sotaan yksittäisten pommikoneiden pommitusja tiedustelulentojen muodossa Lapissa se keväällä 1945 päättyi, vaikkakin toista vihollista vastaan. ja 21 %:n menneen ohitse. Vihollisvaikutuksesta oli menetetty 57 pommikonetta ja 111 lentävään henkilökuntaan kuuluvaa oli kaatunut tai kadonnut taistelussa Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Olivatko lentopommitusten vaikutukset esimerkiksi JATKUU SIVULLE 62 >. Olivatko pommikoneet meidän kaltaisellemme pieniresurssiselle maalle virhehankinta. Kaikissa menetelmissä on varjopuolensa, ja todellisen kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Väliin mahtui hieman yli 5 000 sotalentoa ja reilut 3 000 tonnia pudotettuja pommeja
Oliko pommitustuki oleellinen tekijä vaikkapa Suursaaren operaatiossa. pommitusrykmentin (Kampfgeschwader). Nummela 2.6.1944. 28.-31.3.1944. Rykmenttipommitustaulukosta ilmi käyvät konemäärät eivät loppujen lopuksi ole kovin suuria. Ilmavoimilla saatettiin lisäksi teoriassa iskeä joidenkin tuntien välein vaikkapa tuhannen kilometrin päässä toisistaan sijaitseviin kohteisiin. Ilmasta maahan -vaikuttamiskyky syntyi uudelleen vasta seuraavalla vuosituhannella. Luultavasti eivät. Esimerkiksi Saksassa 30-40 lentokonetta vastasi suunnilleen yhden pommituslaivueen (Kampfgruppe) kirjavahvuutta ja kolmesta viiteen laivuetta muodosti n Lentolaivue 6. Ei voida myöskään unohtaa moraalisia vaikutuksia: hei, Stalinin haukat, ette ole turvassa kotitukikohdissannekaan! Kahdessa tilanteessa pommitusilmavoimamme antoivat tuntuvaa painoarvoa Suomen taistelukyvylle: talvisodassa Viipurinlahden ylimenon torjunnassa sekä Kannaksella kesällä 1944. Softapäivitykset ja ilmasta maahan -aseiden hankinta ja ylläpito eivät ole ain Pomminsuuntimispöydän avulla todetaan harjoituspommien osumat. Sodan kuva ja sotatekniikka ovat muuttuneet ja kehittyneet 70-80 vuoden aikana järisyttävästi. Kuvassa luutnantti Bertel Grönroos (tähystäjä). Neuvostoliiton lentotukikohtia voitiin tietenkin pitää pommitusten – ja pommikoneaselajin – arvoisina maaleina. Esimerkiksi kolmen Blenheimin 2 400 kilon pommikuorma vastasi suunnilleen yhden raskaan patteriston iskun tuhovoimaa – toimitettuna tarvittaessa monikymmenkertaisen etäisyyden päähän patteristoon verrattuna – mutta helposti huonommalla tarkkuudella. Onko esimerkiksi Hornet-koneidemme päivittäminen rynnäkkötehtäviin verrattavissa pommikonehankintoihin. Kentille tuhottu lentokonekalusto vähensi yksiselitteisesti asevoimiimme ja maahamme kohdistuvaa ilmauhkaa. Molempien tilanteiden luonne oli, että yksikään puolustushaara tai aselaji ei voinut säästää ruutia, hikeä eikä verta taistelussa maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi. Täydennyslentolaivue 17. Suomelta kiellettiin pommitusilma-ase. SB-2-pommikone. 62 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Lavansaaren operaatiossa tai Suursaaren vapauttamisessa niihin uhrattujen resurssien, jopa tappioiden, arvoisia. Esimerkiksi Venäjän ilmatorjunnan sanotaan kykenevän estämään muiden kuin häivekoneiden lentämisen Venäjän ilmatilassa, ja pelkästään ilmatorjuntaohjusten kantamakaaria katselemalla – mikä ei tietenkään kerro koko totuutta – voisi virheellisesti päätellä sen kykenevän estämään lentämisen Suomenkin ilmatilassa. Tämä artikkeli jättää tarkoituksella tähän kysymykseen vastauksen pohtimisen kullekin lukijalle itselleen. Feenikslintu Voidaanko sotakokemuksista vetää enää mitään johtopäätöksiä tai löytää yhtymäkohtia nykyisyyteen. Lisäksi on otettava huomioon tukikohtien materiaalivarastoille ja tekniselle henkilökunnalle aiheutetut vahingot. Olivatko partisaanitukikohtien pommitukset oleellisen tärkeitä Suomen kokonaissodankäynnin kannalta. Olivatko pommikoneaselajin torjuntateho, suuri kantama, keskitettävyys ja kyky iskeä suhteellisen lyhyin aikavälein kaukana toisistaan sijaitseviin maaleihin niihin käytettyjen resurssien arvoisia. Olipa vastaus kyllä tai ei, pommikoneidemme operointiin liittyneiden lentävän henkilöstön, suunnitteluväen, kaluston kunnossapitäjien ja muun tukevan henkilöstön ammattitaitoa ja asennetta ei käy kiistäminen. Ilmasota on muuttunut täysin siitä, mitä se oli ilmojen ritareiden sodassa viime vuosisadan alkupuoliskolla.. Loppu Suomen kokoisilla ilmavoimilla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa Neuvostoliiton sotateollisuuteen eikä kokonaislogistiikkaan – eihän siihen kyennyt Luftwaffekaan. Tikkakoski, Luonetjärvi. Vuonna 1944 alkoi pitkä hiljaisuus
van ilmaisia, ja lentäjiemmekin kouluttaminen järjestelmien hallintaan varmasti syö resursseja pois jostain muusta. Puolustusvoimillamme tulee olla kyky vaikuttaa hyökkääjän tukialueisiin: huoltokeskuksiin, liikenteen solmukohtiin, johtamispaikkoihin tai kauaskantoisiin asejärjestelmiin. Tässäkin lehdessä on usein kysytty, onko nykyään ilma-alivoimaiselle osapuolelle ylipäätänsä järkevää tai realistisesti arvioiden mahdollista ylläpitää oikeisiin sotatoimiin tarkoitettua miehitettyä taistelulentokalustoa (hävittäjätorjunta ja ilmasta maahan -toiminta). Kauas kantavan asekapasiteetin realistinen mitoittaminen siten, että muusta oleellisesta ei tingitä, onkin yksi puolustuskykymme oleellisista kysymyksistä. Näiden tukikohtien lisäksi lentoyksiköiden käytössä oli lukuisia työkenttiä. Mikä on miehitetyn sotilaskoneen rooli ja mahdollisuudet tulevissa ilmasodissa. Olisivatko risteilyohjukset ja edelleen puuttuvat tykistöohjukset meillä toisiansa täydentäviä järjestelmiä vai resurssien hajottamista. Tämänkin jätämme sinun – lukijamme – pohdittavaksi. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 63 Pommitusyksiköiden tukikohdat Lentorykmentti 4 (esikunta) Tammikuu 1938 Immola Talvisodan alkuun mennessä Luonetjärvi Maaliskuu 1942 Joensuu Lapin sodassa Luonetjärvi Lentolaivue / Pommituslentolaivue 42 Tammikuu 1940 Jukajärvi Huhtikuu 1940 Luonetjärvi Kesäkuu 1941 Siikakangas Heinäkuu 1941 Luonetjärvi Heinäkuu 1941 Joensuu Elokuu 1941 Onttola Syyskuu 1941 Värtsilä Kesäkuu 1944 Naarajärvi Lapin sodassa Paltamo Pudasjärvi Kemi Lentolaivue / Pommituslentolaivue 44 Tammikuu 1938 Immola Talvisodan alkuun mennessä Luonetjärvi Joulukuu 1939 Joroinen Toukokuu 1940 Kemi Kesäkuu 1941 Luonetjärvi Heinäkuu 1941 Mikkeli Syyskuu 1941 Onttola Lapin sodassa Rissala Kemi Lentolaivue / Pommituslentolaivue 46 Helmikuu 1936 Immola Talvisodan alkuun mennessä Luonetjärvi Helmikuu 1942 Joensuu Huhtikuu 1942 Luonetjärvi Toukokuu 1942 Noljakka Maaliskuu 1943 Onttola Toukokuu 1943 Immola Elokuu 1943 Mensuvaara Heinäkuu 1944 Rissala Lapin sodassa Rissala Kemi Lentolaivue / Pommituslentolaivue 48 Marraskuu 1941 Luonetjärvi Heinäkuu 1943 Onttola Syyskuu 1944 Vesivehmaa Lapin sodassa Paltamo Kemi Lentolaivue 36/Lentolaivue 6/ Pommituslentolaivue 6 Lokakuu 1939 Malmi Syyskuu 1940 Turku Kesäkuu 1940 Nummela Syyskuu 1941 Malmi Helmikuu 1944 Nummela Huom. Oikean vastauksen pitäisi vaikuttaa myös siihen, kuinka Suomi resurssinsa jatkossa käyttää, olipa historia kuinka kunniakas hyvänsä. Feenikslintu on satuolento, eikä historia toista itseään. Tuhotaanko koneet ja niiden tukijärjestelmät maahan. Pelkästään pitäytymällä passiivisessa puolustuksessa hyväksyisimme sodan kuvaksi hyökkääjän doktriinin ja tulemme taistelemaan sen – oletettavasti lukumääräisesti ylivoimaisen osapuolen – luomilla säännöillä. Rauhan aikana karttoihin piirretyt rajat, valtioidenkaan, eivät voi sotatilanteessa olla tabu. Aseiden julkisuudessa ilmoitetut kantamat ovat 370 ja 300 kilometriä. Hyväksyisimme siis mukisematta roolin iskuja vastaan ottavana osapuolena. Vaikutusmahdollisuuksia ovat joukkojen yllättävä ja aktiivinen käyttö sekä omat kauas kantavat asejärjestelmät. Suurvaltojen, esimerkiksi Venäjän, doktriiniin kuuluu sodan siirtäminen vihollistai naapurimaiden alueille. Ilmasota on muuttunut täysin siitä, mitä se oli ilmojen ritareiden sodassa viime vuosisadan alkupuoliskolla. Jälkimmäisten menestyksekkään käytön edellytys on tietenkin maalinosoituksen asianmukainen toteuttaminen. Ilmavoimien kauas kantava maakohteisiin tarkoitettu tulivoima on yksi tapa vaikuttaa hyökkääjän tukialueisiin. Tuskin. Pystymmekö takaamaan ilma-aseen operointikyvyn esimerkiksi ilman ballististen ohjusten korkeatorjuntakykyä, jota taas hävittäjillä ei voida saavuttaa. Kauas kantavia maakohteisiin vaikuttamaan kykeneviä asejärjestelmiä meillä olisivat Ilmavoimien JASSM-risteilyohjukset sekä Maavoimien raketinheittimiin saatavilla olevat ATACMS-ballistiset tykistöohjukset. Siis katse eteenpäin!. Työkentälle yksikkö saattoi siirtyä ennen tehtävää, mikäli kaukana varsinaisesta tukikohdasta sijaitsevaa kohdetta haluttiin pommittaa useaan otteeseen lyhyen ajan sisään tai mikäli tehtävän luonne edellytti muista syistä lyhyttä lentoaikaa. Pystymmekö takaamaan ilmasta maahan -asejärjestelmien tukeutumispaikkojen toimintakyvyn sotatilanteessa
• 1944: Määrä vaihteli, mutta esimerkiksi 9.6.1944 Ilmavoimien rintamalaivueissa, Pommituslentolaivue 6 mukaan lukien ja valokuvauskoneet pois lukien, oli 76 pommikonetta. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI. Suomen Sotilas arvioi näihin tehtäviin varattavan noin 20 Hornetia. 64 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA S uomen ilmavoimien F/A-18-torjuntahävittäjiin hankitut MLU2-elinkaaripäivitykset sekä ilmasta maahan -aseistus ovat tehneet koneesta sen perusluokittelun mukaisen taisteluvälineen – monitoimihävittäjän. Järjestelmällä modifioidun pommin maksimikantamaksi on ilmoitettu 28 kilometriä. JDAM on GPS-ohjausjärjestelmä, joka voidaan asentaa vapaasti putoavaan pommiin ja jolla pommi muutetaan täsmäaseeksi. Havainnollisuuden vuoksi vertailemme alla Suomen ilmavoimien nykyistä ja toisen maailmansodan aikaista ilmasta maahan -suorituskykyä yhden konetyypin kautta: Teoreettinen maksimiasekuorma: • F/A-18: 6 200 kg • Junkers 88: 3 000 kg Toimintasäde: • F/A-18: Vaihtelee hyötykuorman, lisäpolttoaineen ja lentoprofiilin mukaan, suuruusluokka on 2 000 km • Junkers 88: 1 800 km Rynnäkköja pommikoneita käytettävissä: • 2018: teoriassa 62 kpl F/A-18 Hornetia, mutta Ilmavoimat ei käyttäisi kaikkia yhtä aikaa ilmasta maahan -operaatioihin. Pommin kantama on 22-130 kilometriä pudotuskorkeudesta riippuen. Ilmavoimien käytössä on amerikkalaisvalmisteisia JASSM-risteilyohjuksia, JSOW-liitopommeja sekä JDAM-GPS-ohjausjärjestelmiä. Teoreettinen maksimiasekuorma yhdellä kaikkien lentokoneiden konesuorituksella: • 2018: (20 x F/A-18 Hornet): 124 tonnia • 1944: 92,5 tonnia Tonneja vertailtaessa on muistettava, että nykypommikuorman teho maalissa on huomattavasti suurempi kuin vastaavan painoisen kuorman teho oli 75 vuotta sitten. Aseessa on läpäisytaistelukärki (penetrator), joka mahdollistaa sen käytön linnoitettujakin kohteita vastaan. Lisäksi JASSM:ssa ja JSOW:ssa on rinnalla inertiaohjaus ja loppulähestymisen lämpökameraohjaus. Kaikissa mainituissa aseissa on GPS-ohjaus. Aseiden tehovaikutus ja varsinkin tarkkuus on parantunut valtavasti, erityisesti kun vertaillaan vaakapommituksen tuloksia toisen maailmansodan lopulla nykyiseen Suomessa käytössä olevaan ilmasta maahan -vaikutuskykyyn. JSOW on siivillä varustettu noin 500 kiloa painava liitopommi. JASSM on noin 370 kilometrin kantamaan kykenevä risteilyohjus. Pommissa on versiosta riippuen läpäisytaistelukärki tai tytärammuksia sisältävä aluevaikutukseen perustuva kuorma. Ase painaa hieman yli tonnin ja sen taistelukärki noin 450 kiloa. HORNET 2000-luvun pommikone
Huono sää esti pommitukset. Johtopäätös: Ilmavoimien nykyinen ilmasta maahan -taistelukyky on odotetusti moninkertainen verrattuna sotien aikaiseen – kunhan vain maalit kyetään tunnistamaan ja paikantamaan asianmukaisesti. • 1944: Vapaasti putoavien pommien ballistinen hajonta, tuuliolosuhteet, pommittavan lentokoneen heilahtelu ja pommitustähtäimen tekninen laatu vaikuttivat pommien osumatarkkuuteen. • 1944: Vapaasti putoavien pommien käyttö edellytti kohteen yli lentämistä, mikä altisti pommikoneet hävittäjäja ilmatorjunnalle. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 65 Vihollisen torjunnan läpäisykyky ja väistäminen: • 2018: ilmasta maahan -aseiden pitkä kantama mahdollistaa niiden laukaisun ilmatorjunnan kantaman ulkopuolelta. Suomen Sotilas ei ryhdy arvioimaan, kuinka monen maalin tuhoamiseen tai kuinka pitkään sotaan aseita riittää. Pitkän kantaman ilmatorjuntaa voidaan väistää lisäksi laukaisemalla aseet maanpinnan kaarevuuden aiheuttaman tutkahorisontin alapuolelta. Pitkän kantaman aseita käytettäessä tätä ei kyetä tekemään F/A-18 Hornetien omilla sensoreilla. Aseistuksen riittävyys: • 2018: Ilmavoimille hankittujen täsmäaseiden lukumäärät ovat salaisia. Esimerkiksi 250 kilometrin päässä 200 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitseva ilmatorjunnan maalinosoitustutka ei havaitse alle 2 200 metrin korkeudessa lentäviä lentokoneita. Osumatarkkuus maaliin: • 2018: Ohjusten ja pommien GPSja muut ohjausmenetelmät mahdollistavat yksittäiselle aseelle ihanneolosuhteissa muutaman metrin osumatarkkuuden (CEP). Paikantamiseen voidaan käyttää esimerkiksi maalin lähellä toimivia erikoisjoukkoja tai kiinteitä maaleja ammuttaessa satelliittikuvia. • 1944: Pommien puute ei ollut toimintaa rajoittava tekijä. Huono sää ei estä täsmäaseiden käyttöä. Oleelliseksi tekijäksi muodostuu maalien paikantaminen. Termi tarkoittaa etäisyyttä, jonka sisään tähtäyspisteestä laskettuna osuu puolet laukaistuista tai pudotetuista pommeista tai ohjuksista. n Junkers Ju 88 A-4 Luonetjärven kentällä.. CEP = Circular Error Probable. Oleelliseksi tekijäksi muodostuu maalien paikantaminen
66 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA
KUVAT: SA-KUVA JA PENTTI MANNINEN TAKANA KAKSI KIIVASTA TAISTELUPÄIVÄÄ. TEKSTI: HARRI MUSTONEN . Vasemmalta lentomestari Ilmari Juutilainen, lentueen päällikkö luutnantti Jorma Karhunen, luutnantti Pekka Kokko sekä vääpeli Lauri Nissinen. 3/LLv 24:n ohjaajat tutkailevat karttaa Rantasalmella 10.7.1941. Nämä ohjaajat pudottivat kahtena edellisenä päivänä yhteensä yhdeksän vihollishävittäjää.. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 67 LENTÄJÄT SIIVOSIVAT TAIVAAN ”Heinäkuussa 41 joutui lentomestari Juutilainen tämän sodan aikana ensimmäisen kerran ilmataisteluun, jossa suomalaiset hävittäjälentäjät kohtasivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen lentomuodostelman. . Tässä taistelussa lentomestari Juutilainen häikäilemättä syöksyi päin viholliskoneita ja onnistui henkilökohtaisesti ampumaan alas 2 vihollishävittäjää.” Ote lentomestari Ilmari Juutilaisen Mannerheim-ristin perusteluista kertoo hyvin Lentolaivue 24:n kesän ja syksyn 1941 taisteluista sekä siitä lentäjähengestä, joka suomalaisilla ohjaajilla oli
Saksalaiset ihmettelevät yhtä lukuisista sotasaaliksi saamistaan Tupolev SB-2 -pommikoneista kesällä -41. Sarvanto pudotti talvisodassa kuusi DB3-pommittajaa 4–5 minuutissa, vastaavaan ei ole yksikään hävittäjälentäjä maailmassa pystynyt. Eversti Jorma Karhunen kirjoitti muistelmissaan: ”Jos sinänsä heikohkoja Fokker-hävittäjiä olin Maailmanennätysmies. n Vas. Koneet olivat lentokelvottomia, ja ne piti kunnostaa Valtion Lentokonetehtaalla.. Vihollishävittäjiä vastaan Fokkerit olivat kömpelöitä, ja ne joutuivat useimmiten irrottautumaan taistelusta syöksymällä – haavoittuvan puusiipisen ja osittain kangasverhoillun FR:n yksi harvoista hyvistä puolista oli kestävyys, sillä neuvostohävittäjät eivät kyenneet seuraamaan niitä syöksyssä. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 69 koneita, vaikka sen pienikaliiperiset konekiväärit jättivät osumavaikutuksessa toivomisen varaa. Luutnantti Jorma Sarvanto on laskeutunut Selänpäähän ammuttuaan SB-2-pommittajan alas 25.6.1941. Kesäkuussa 1941 hän pudotti Brewsterillä kaksi vihollispommittajaa, niistä toinen oli uusi ja nopea Pe-2. Näitä venäläispommikoneita hankittiin Saksan valloitetuilta itäalueilta loppuvuodesta -41 Suomen ilmavoimille. Mutta Fokkereita oli surkean vähän: talvisodan alussa laivuekäytössä oli 34 konetta ja sodan lopussa enää 24
Lentolaivue 24 sai välirauhan aikana 44 Brewster Model 239 -hävittäjää (BW). Niitä riitti niin sotatoimialueelle kuin kotimaankin taivaalle. Pula oli tehokkaista torjuntahävittäjistä, ennen muuta juuri koneista, sillä sadan lentotunninkin nuoret lentäjät näyttivät kykenevän yllättävän hyviin suorituksiin.” Ohjaajien koulutukseen Ilmavoimissa olikin panostettu 1930-luvun lopulla. Maailmalla pommikoneita pidettiin tuolloin ylivoimaisina hävittäjiin nähden, mutta suomalaisten harjoituksissa käyttämien konekiväärikameroiden kuvat todistivat, että hävittäjä pystyi hyökkäämään menestyksellisesti pommikoneen takaa peräsinten katveessa. Lentolaivue 24:n komentaja majuri Gustaf Magnusson keskustelee ohjaajansa kanssa, 3. Määrällä ei vieläkään päästy riemuitseTunnelma jatkosodan alkaessa oli kokonaan toisenlainen kuin mitä se oli ollut talvisodan aikana. 70 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA si ollut edes riittämiin, vaikkapa 60–90, niin tulokset olisivat olleet aivan toisia. Jo talvisodan aikana oli käynnistetty neljä ohjaajakurssia, ja lisää ohjaajia koulutettiin kiivaaseen tahtiin välirauhan aikana. elokuuta.. lentueen päällikkö kapteeni Jorma Karhunen kapuaa nimikkokoneensa BW-366:n siivellä Rantasalmella 8. Hävittäjätorjuntaa oli sodan alla kehitetty majuri Richard Lorentzin johdolla, ja hyökkäysmenetelmiä harjoiteltu ahkerasti. Myös hävittäjien välisiin taisteluihin kehitettiin omat yksinkertaiset taistelumenetelmänsä. LAIVUEEN KOMENTAJA JA LENTUEEN PÄÄLLIKKÖ. Talvisodan kokemukset osoittivat Lorentzin opit oikeiksi. Näiltä kursseilta valmistui Lentolaivue 24:n riveihin useita nuoria, kyvykkäitä ohjaajia, kuten kersantti Nils Katajainen ja myöhemmin elokuussa 1941 laivueeseen siirretty luutnantti Hans Wind. Heille antoivat laivueessa viimeisen silauksen muun muassa sellaiset talvisodan kokeneet hävittäjälentäjät kuin luutnantit Jorma Karhunen ja Eino Luukkanen, vääpeli Lauri Nissinen sekä lentomestari Ilmari Juutilainen. Torjuttavista pommikonelautoistahan ei ollut suinkaan pulaa. Ohjaajataitojen lisäksi kiinnitettiin huomiota ampumatarkkuuteen. Keskeisin niistä oli heiluritaktiikka, jossa vihollishävittäjän kimppuun syöksyttiin ylhäältä ja iskun jälkeen vedettiin nopeutta hyödyntäen takaisin lähtöasemaan. Mieliala oli iloinen
Kone painui pystysyöksyssä metsään. Ilmat olivat kirkkaita ja kesä hautovan kuuma. Tsaikkojen rauhoitusaika päättyi ”2.30. lentue sai ensimmäisenä sotapäivänä kolmetoista ilmavoittoa. Kone alkoi savuta, ja se painui aivan pintaan. Hyökkäsin koneen perään, jolloin kone hidasti vauhtiaan niin, että jouduin vetämään aivan sen sivusta pois, jolloin kk-ampuja pääsi ampumaan minua aivan vierestä. Lentomestari Ilmari Juutilainen 3. Rintamalla oli sinertävää savun härmää kaikkialla, kun suoritimme siellä torjuntaja saattolentoja. Mieliala oli iloinen. Vedin ylös ja käänsin uudelleen sen taakse. Hyökkäsin äärimmäisenä oikealla olevan koneen kimppuun ja ammuin sen ensimmäisellä sarjalla tuleen. Herätys. 72 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA uusi tulokas. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa laivue lensi torjuntalentoja Etelä-Suomessa. Tukikohdassa otimme aurinkoa ja vietimme vekkulielämää. Majuri Gustaf Magnusson pitämässä puhuttelua laivueelle Rantasalmella 10.7.1941. Ammuin sitten seuraavan vasemmalla siivellä olevan kolmen koneen partion kahta oikeanpuoleista konetta. Kostea kesäinen aamu auringon nousuineen. Vihollisia emme tänä aikana paljoa kohdanneet. Lyhyellä sarjalla sain koneen vasemman puolen tuleen, jolloin kone syöksyi palavana veteen.” Noviisi Lammen tilille kirjattiin 2½ pudotusta, kaikkiaan 2. Majuri Magnussonin johtama kahdentoista BW:n muodostelma kohtasi aamuvarhain viisitoista Tsaikoiksi kutsuttua I-153hävittäjää.. Laivue menetti kesäkuun lopussa myös yhden ohjaajan koneineen, kun vänrikki Matti Pastinen unohti hälytyslennolle startatessaan potkurin suurille lapakulmille ja törmäsi kiitoradan jatkeella kannokkoon. Kahden edellisen päivän taistelut neuvostoilmavoimien torjunnassa olivat olleet laivueelle voittoisat. Aamukahvit juoKEHUJA TULEE. Brewsterit olivat osoittaneet kyntensä suomalaislentäjien käsissä. Viimeisenä hyökkäsin partion vasemmanpuoleisen koneen kimppuun. Lennoilta palatessamme tulimme kentälle kauniissa muodostelmassa, siipi siivessä kiinni, ja kun radiokurikin oli tuohon aikaan löyhänlaista, laulelimme kaikenlaisia lauluja, kunnes radion asiaton käyttö kiellettiin.” Kesäkuun viimeisenä päivänä ilmataistelut kiihtyivät ja Brewsterit tuhosivat kahdeksan viholliskonetta. Hän kirjoitti ensimmäisestä taistelustaan: ”Viisi minuuttia startin jälkeen huomasin suuren viholliskonemuodostelman. lentueesta kuvaili ilmapiiriä sodan ensimmäisinä päivinä kirjassaan Punalentäjien kiusana: ”Tunnelma jatkosodan alkaessa oli kokonaan toisenlainen kuin mitä se oli ollut talvisodan aikana
74 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA YLIKERSANTTI KINNUNEN koneensa luona, jolla hän ampui 4 ½ konetta alas. SA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. SA-kuvan väritys: Tommi Rossi. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Selänpään lentokenttä 24.6.1941
Heistä ensimmäiset saivat Mannerheim-ristin vuonna 1942: lentomestari Ilmari Juutilainen, vänrikki Lauri Nissinen ja kapteeni Jorma Karhunen. Moottorin taas hyrrätessä suomalaisohjaaja lähti kahden Tsaikan perään, jotka suunnistivat omalle puolelleen. Tulitettuaan tuloksetta ensimmäistä I-153:a hän syöksyi seuraavaksi alhaalla järven yllä lentävän viholliskoneen kimppuun: ”Nopeuteni tasoittuessa oikaisun jälkeen otin Tsaikan piikille jatkuvasti lähestyen. Liekö johtunut Tsaikka-hävittäjien raskaista tappioista, mutta Karjalan Armeijan hyökkäyksen käynnistyttyä oli vihollisen ilmatoiminta Laatokan Karjalassa ihmeen passiivista. LENTOLAIVUE 24:N OHJAAJISTA kuusi sai Mannerheim-ristin ja kahdelle se myönnettiin kaksi kertaa. Mannerheim-risti 26.4.42 ja 28.6.44. Juutilainen oli jo sorvaamassa pakkolaskua pellolle, kun Wright Cyclone rähähti käymään. Magnussonin Brewsterit olivat pudottaneet kymmenessä minuutissa kahdeksan viholliskonetta, kaikkiaan aamun aikana ilmavoittoja laivueelle tuli yksitoista. Kaikkiaan Juutilaiselle merkittiin sodissa 94 ilmavoittoa, enemmän kuin kellekään muulle suomalaisohjaajalle. Olisikohan ohjaaja aavistanut jotakin, koska hän samalla hetkellä väisti, mutta se oli jo liian myöhäistä. Valojuovat syöksähtivät molemmista runkoon sijoitetuista konekivääreistäni. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 75 sitoista Tsaikoiksi kutsuttua I-153-hävittäjää. Muutaman kymmenen metrin päästä, jolloin tähtäimeni osoitti jonnekin ohjaamon korkeudelle, painoin liipaisinta. Luodit olivat ennättäneet tehdä selvää jälkeä.” Toinen I-153 ehti tällä välin livahtaa karkuun. Heinäkuun hyökkäysvaiheen aikana laivueen puILMARI ”ILLU” JUUTILAINEN palveli Lentolaivue 24:ssä jo talvisodassa, jolloin hän sai kaksi ilmavoittoa. Samalla minun oli tempaistava koneeni ylös, etten olisi ajanut päin uhriani, joka noin kymmenen metrin korkeudesta syöksyi metsään.” Brewsterin siipikonekiväärit eivät toimineet, kaiken lisäksi moottori alkoi pätkiä. Vuoden 1941 aikana hän sai 13 ilmavoittoa, parhaimpana päivänä kolme. Juutilainen sai Lahdenpohjan yllä käydyssä taistelussa jatkosodan ensimmäiset ilmavoittonsa. n Ilmari Juutilainen nimikkokoneensa BW-364 siivellä.. Hän saavutti parin Laatokan yllä: ”Tähtäsin tarkasti siipikonetta ja ammuin. Kone suureni tähtäimessäni, ja nyt näkyivät jo kaikki yksityiskohdatkin
Päinvastoin, Karjalankannaksen takaisinvaltaus alkoi heinäkuun viimeisenä päivänä. Hovi ampuivat yhdessä Tsaikan alas. lentue: ”2. Ilmataistelu Immolassa. Ilman heitä ei parhainkaan hävittäjäohjaaja olisi päässyt nousemaan taivaalle torjumaan viholliskoneita. Lähinnä BW-373.. Partio (parvi) 4 konetta partiomassa Immolan–Rautjärven tienoilla. Rimminen ja luutn. lentue kohtasi sulkulennolla kahdeksan vihollishävittäjän osaston. 76 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA dotustilasto kasvoi vajaalla parillakymmenellä viholliskoneella. Kenttäarmeijan etenemisen suojaamiseen tarvittiin myös Brewstereitä. Luutn. Nyt vastassa oli 1-16-hävittäjien lisäksi uudempia ja HUOLTO PELAA. Kannaksen revohkat Heti elokuun ensimmäisenä päivänä joutui Brewster-laivue kahteen ilmataisteluun, joissa pudotettiin kahdeksan hävittäjää. 1. Mekaanikoilla ja huoltohenkilöstöllä oli korvaamaton rooli laivueen menestyksessä. Elokuuhun tultaessa ei sota vielä ollut ohitse, vaikka jotkut toiveikkaat olivat kuvitelleet pääsevänsä jopa heinäntekoon. LENTUEEN BREWSTEREITÄ valmiina starttiin Römpötissä syksyllä 1942. Kaikkiaan tulitettiin tst:ssa 6 vih.konetta.” Suurempi taistelu käytiin myöhemmin iltapäivällä Rautjärvellä, jossa luutnantti Karhusen johtama 3. Toinen Tsaikka oli savunnut. Puolenpäivän jälkeen joutui taisteluun 2
Aunuksen taivaalla Syyskuun alkuun mennessä oli Karjalankannas jälleen omien hallussa. lentueen neljällä BW:llä. Myös Juutilainen oli mukana ja sai jälleen kaksi ilmavoittoa. Koneita Neuvostoliitolla kuitenkin riitti, ja seuraavan ”revohkan” laivue koki 12. Koneesta ei kukaan hypännyt. elokuuta. lentue pudotti yhdeksän Tsaikkaa, joista Juutilainen peräti kolme: ”Hyökkäyshetkellä näin noin 22 viholliskonetta. Ilman väistöliikkeitä se painui suoraan syöksyyn kaartaen oikealle. Syyskuun aikana Lentolaivue 24 siirrettiin kokonaisuudessaan Aunuksenkannakselle. BW oli Juutilaisen mukaan vihollishävittäjiin verrattuna nopeampi, ketterämpi ja nousukykyisempi, eikä neuvostopiloteista, joista suuri osa oli kokemattomia, ollut vastusta. Samana päivänä perustettiin hyökkäystä tukemaan Hävittäjäosasto Luukkanen, joka käsitti 1. Tuli alas Kirvun ja Koljolan välille. lentueen neljällä BW:llä. Toista konetta ammuin takaa ylhäältä, ja lenteli siitä kappaleita ja veti kone suoraan ylös vähän matkaa, jonka jälkeen syöksykierrettä alaspäin niin pitkälle kuin saatoin nähdä. Vain taistelun lopussa yksin jäänyt neuvostokone kamppaili taidokkaasti neljän Brewsterin kanssa ja yritti päästä matalalla liikehtien pakoon, mutta senkin kohtalo oli lopulta sinetöity. Seurasin tätä noin 1 000 metriä, mutta se jatkoi edelleen samassa asennossa. lentueen vahvennettuna 2. Lentäjä ei hypännyt.” Lentolaivue 24:n ilmiömäinen sotataival jatkui läpi kesän ilman omia tappioita. lentueen vahvennettuna 2. Siinä oli mukana tarkkaan harkittua taktiikkaa, ohjaajien taitoa mutta myös aimo annos onnea. Kolmatta ammuin suoraan takaa ja sain siitä öljyt koneeni päälle. Tässä suomalaisten omassa salamasodassa Syväri saavutettiin jo neljässä päivässä. Pääsin yllättämään jälkimmäiset ja ammuttuani pitkän sarjan alkoi I-153 (maaston värinen) savuta kallistuen oikealle kyljelleen, siitä rauhallisesti selälleen ja savun voimistuessa pystysyöksyyn. päivänä. Mies ei hypännyt. Vaikka laivueen pääkentät Lunkulan ja Mantsin saarilla olivat nyt suhteellisen kaukana rintamasta, jatkuivat voi…perustettiin hyökkäystä tukemaan Hävittäjäosasto Luukkanen, joka käsitti 1. Karhusen 3. Taistelun päätyttyä vihollinen oli menettänyt kuusi hävittäjää. n Sotasaalis DB-3F suomalaismaalauksessa.. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 77 parempia MiG-3-hävittäjiä. Seuraava sotatoimi, Karjalan Armeijan eteneminen Syvärille, käynnistyi syyskuun 3
Karhusen mukaan tämä tehosti Brewster-laivueen toimintaa. n 3. Syksyn suurimmat tappiot punailmavoimat kärsivät Lentolaivue 24:ää vastaan 26. Tässä auttoivat suuresti maajoukkojen mukana kulkeneet laivueen omat radioasemat, jotka lähettivät etulinjasta ilmavalvontaviestejä ja johtivat näköhavaintojen perusteella ilmassa olevat hävittäjät viholliskoneiden kimppuun. Hyppäsin kyykylleni istuimelle ja aloin käsipumpulla lisätä bensiinipainetta moottoriin. elokuuta 1941. päivänä kapteeni Per-Erik Soveliuksen 4. Kun rintama siirtyi idemmäksi, BW saatiin erämaasta takaisin vahvuuteen. 78 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA tokkaat taistelut koko syksyn. päivänä kapteeni Per-Erik Soveliuksen 4. Moottorin pysähtyessä hän valmistautui hyppäämään: ”Pakkolaskussa korpeen särkisin itseni, ja kone joka tapauksessa menisi kappaleiksi. Laskuteline vain ulos, ja kohta kenttä otti poikansa joustavasti vastaan”. Vasemmalta kersantti Nils Katajainen, alikersantti Paavo Mellin, kersantti Jouko Huotari, lentueen päällikkö kapteeni Jorma Karhunen, luutnantti Pekka Kokko, lentomestari Ilmari Juutilainen, luutnantti Georg Strömberg ja vänrikki Kim Lindberg. Tuolloin Karhusen seitsemän Brewsteriä pudottivat tiedustelulennon aikana kahdessa taistelussa yhdeksän vihollishävittäjää. Uusi tulokas Syyskuun 4. Tosin BW-365 joutui tekemään pakkolaskun rintaman taakse suolle, Petroskoin eteläpuolelle, kun vihollinen osui sen polttoaineja öljytankkeihin. Hän sai pudotettua yhden I-16:n mutta sitten Brewsterin raskas runkokonekivääri räjähti ja rikkoi yhden polttoaineputkista. Karhunen on ylennetty neljä päivää aiemmin kapteeniksi. JuutiSyyskuun 4. Myös Juutilainen joutui tuossa taistelussa vaikeuksiin. Viimeiset mittarilentokurssit Porissa olivat viivästyttäneet innokkaan nuoren luutnantin pääsyä rintamalaivueeseen, mutta vielä ei ollut liian myöhäistä – Windin kohdalla voi jälkikäteen tode. lainen luuli koneen saaneen osuman. Ohjaaja vänrikki Reino Lampelto harhaili viikon verran ennen kuin selvisi omien puolelle. lentueeseen ilmoittautui 21-vuotias Hasse Wind, joka oli saanut lentokoulutuksensa päätökseen. syyskuuta. Olin juuri ponnistamassa, kun moottori rykäisi ja alkoi vaivalloisesti prutkuttaa. lentueen ohjaajat Rantasalmella 8. Käynti parani huomattavasti.” Juutilainen nilkutti Brewsterillä omien puolelle ja pääsi tukikohtansa ylle, jossa ”koukkauksen jälkeisessä ylösvedossa moottorini jälleen sammui... lentueeseen ilmoittautui 21-vuotias Hasse Wind
Wind oli ilmeisesti saanut jo elokuun aikana laivueessa tyypit BW:stä, sillä jo kahden päivän päästä lentueen päiväkirjaan kirjoitettiin: ”Luutn. Äänisellä nähtiin iso laiva tai proomu, josta oli jäljellä enää hiiltynyt runko. Pyötsiä = 1 I-15 sekä kers. Taistelu kirjattiin sotapäiväkirjaan: ”16.00. 8 konetta kapt. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 79 HANS ”HASSE” WIND siirrettiin Lentolaivue 24:ään elokuussa 1941. Ensimmäinen ilmavoitto 27.9.41. lentueen varapäällikkö ja toukokuusta 1943 alkaen 3. lentueen päällikkö. Alasampujat kapt. Wind = 1 I-15, vänr. Wind suoritti taitolentoharjoituksen.” Seuraavana päivänä oli jo vuorossa partiolentoharjoitus kapteeni Soveliuksen kanssa. ta, että kaikkea muuta. 3 I-5 ehdittiin ampua alas, muut pääsivät pakenemaan. päivänä Wind sai siirron 1. Hyökättiin heti kimppuun ja taistelua käytiin vielä pilvessäkin. Wind tuhosi vuoden 1941 aikana vielä yhden viholliskoneen, kun hän ampui alas marraskuussa MiG-3:n. lentueen vahvistukseksi. Mannerheim-risti 31.7.43 ja 28.6.44. Uusi tulokas sai tulikasteensa vajaata viikkoa myöhemmin. Luukkasen johdolla etsintälennolle Petroskoin liepeille. Ginman = 1 I-15.” Tuoreen hävittäjälentäjän tili oli nyt avattu, vaikkakin jaetulla ilmavoitolla. Seuraavana vuonna miehelle kirjattaisiin jo kolme. Samaisen kuukauden 21. Wind oli elokuusta 1942 lähtien 1. Luukkanen + luutn. Devervjannojen kentän yläpuolella tavattiin aivan pilvirajassa 1 000 m:ssä 4 yksitaso ja 4 I15-hävittäjää. Tervo + lentomest. Hän sai sodan aikana 75 ilmavoittoa, toiseksi eniten suomalaisista hävittäjälentäjistä
lentueen päällikkönä. Nils ”Nipa” Katajainen siirrettiin Lentolaivue 24:n 3. Kone syttyi heti tuleen painuen palavana syöksyyn. Katajainen sai yhteensä 35½ ilmavoittoa. Lumme, kers:t Korhonen ja Järvi). Onhan näitä! Lauri ”Lapra” Nissinen tutkii myhäillen voittomerkkejään BW-384:n peräsimessä keväällä 1942, vuoden 1941 aikana hän pudotti peräti 14 viholliskonetta. elokuuta Lentolaivue 32:sta ja saavuttanut syksyn aikana 1½ ilmavoittoa. Tuore hävittäjälentäjä saavutti vuoden loppuun mennessä kuusi ilmavoittoa. Taktiikassa sen salaisuus Joulukuun 3. lentueeseen 18. Luutn. lentueeseen 9. kesäkuuta 1941. n Alla vas. Mannerheim-risti 21.2.44. lentueen päällikkönä ja sai talvisodassa 2½ ilmavoittoa. Edellisen kerran laivue oli menettänyt ohjaajan onnettomuudessa kesäkuun lopussa. nut 4. Oliko Brewster niin ylivertainen hävittäjä. lentueen päällikkö. Lentue tekee kunniaa kelpo ystävällemme, sankarivainajalle!” Luutnantti Henrik Elfving oli saapun Ylh. Vuoden 1941 aikana hän kartutti tiliään 5½ ilmavoitolla. Elfving, vänr. Elfving ei hypännyt varjolla. oik. n Ylh. Yhteensä hänen ilmavoittojensa määräksi on laskettu 32½. vas. 80 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA toista ilmavoittoa, sodan aikana hänestä oli kehkeytyvä yksi voitokkaimmista hävittäjälentäjistämme. Vuoden loppuun mennessä laivue oli pudottanut kuuden kuukauden aikana 140 viholliskonetta ja ollut avainasemassa ilmaherruuden saavuttamisessa sotatoimialueilla. päivä, 4. Brewster oli kelpo peli ajankohtaan sekä olosuhteisiin nähden. Eino ”Eikka” Luukkanen toimi talvisodassa Lentolaivue 24:n 3. Nissinen saavutti talvisodassa Lentolaivue 24:ssä neljä ilmavoittoa. Mannerheim-risti 5.7.42. Mannerheim-risti 18.6.44. (luutn. Kaikkiaan hänelle kirjattiin sodissa 56 ilmavoittoa. Elfvingin koneeseen (BW-385). lentueen sotapäiväkirja: ”9.00–12.00. Hän oli ensimmäinen taistelutoimissa jatkosodan aikana kaatunut Lentolaivue 24:n lentäjä. Miten se oli mahdollista, kun neuvostoilmavoimilla oli kuitenkin määrällinen ylivoima. Vihollisen kevyt it. Jatkosodassa hän oli 1. Nissinen kaatui 17.6.1944. Kesäkuusta 1943 lähtien hän toimi laivueen 1. Myöhemmin sodassa Luukkanen toimi Lentolaivue 30:n ja 34:n komentajana. sai osumia luutn. Hälytysvuoro; I Parvi etsintälennolla. Sen saavutusarvot ja tekniikka olivat huomattavasti paremmat senaikaisiin neuvostokoVuoden loppuun mennessä laivue oli pudottanut kuuden kuukauden aikana 140 viholliskonetta ja ollut avainasemassa ilmaherruuden saavuttamisessa sotatoimialueilla.
joulukuuta, jolloin kapteeni Karhusen johtamat neljä Brewsteriä pudottivat viisi vihollishävittäjää. Taistelujen kuvauksista voi päätellä, että jos mieli saada viholliskone alas, se onnistui parhaiten takasektorista. Lisäksi kolmen koneen muodostelmassa siipimiehillä meni kaikki aika johtokoneen herkeämättömään tarkkailuun – mikä oli pois vihollisen havainnoimisesta. Tällä kuviolla pärjättiin myös, kun sota pitkittyi ja kohdattiin vastustajan yhä parempia hävittäjiä. Vuoden 1941 aikana hän saavutti 8½ ilmavoittoa ja yhteensä sodissa 31½. lentueen päällikkö ja saavutti 5½ ilmavoittoa. Osa niistä oli Hurricane-koneita (HC). Syyt menestykseen löytyvätkin koulutuksesta, taistelunjohdosta sekä miehistä: ohjaajista, maahenkilöstöstä sekä laivueenja rykmentinkomentajista. 82 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA neisiin verrattuna. lentueen päällikkönä ja kesäkuusta 1943 alkaen laivueen komentajana. Lorentz oli havainnut jo 1930-luvulla, että perinteisen johtokoneen ja kahden siipikoneen käsittävän muodostelman sijaan kahden koneen pari oli huomattavasti liikehtimiskykyisempi ja sillä pystyi suorittamaan huomattavasti joustavammin taktisia liikkeitä. Jatkosodassa suomalaislentäjät Avainasemassa oli ennen muuta majuri Richard Lorentzin luoma taktiikka… käyttivätkin menestyksellisesti heiluritaktiikkaa: isku takaa ylhäältä, tulitus ja ylösveto toimi hyvin I-153ja I-16-koneita vastaan. lun vuoden 1941 puolella Lentolaivue 24 kävi 17. Yllätys ja korkeusetu olivat avaimet voittoon. Vihollinen käytti HC-koneita aivan alkeellisesti.” JORMA ”JOPPE” KARHUNEN oli talvisodassa Lentolaivue 24:n 1. Avainasemassa oli ennen muuta majuri Richard Lorentzin luoma taktiikka, joka oli kehitetty pääpiirteissään jo ennen sotaa. Viimeisen suuremman ilmataiste. Karhunen kiteytti Brewstereiden voiton Maaselän talvisen maiseman yllä käydyssä kamppailussa: ”Taistelussa BW:t hallitsivat tilanteen paremman taktiikan perusteella pysytellen koko ajan viholliskoneitten yläpuolella, josta syöksyivät vihollisen kimppuun. Tämä kaikki oli suomalaislentäjille tuttua ja testattua jo ennen sotaa, toisin oli neuvostolentäjillä, joilla koulutus oli kehnoa ja taktiikkakin vielä pitkälti hakusessa jatkosodan alussa. Kaksi parvea käsitti kahdeksan konetta, joista toinen parvi toimi ylempänä lakisuojana. Mannerheim-risti 8.9.42. Kuitenkin myös muut hävittäjälaivueet, joilla ei ollut yhtä suorituskykyistä kalustoa, saavuttivat jatkosodan alussa hyviä tuloksia. Se oli hävittäjätyyppi, joka oli edellisenä vuonna antanut kovaa vastusta Luftwaffelle taistelussa Britanniasta. Kahden hävittäjän parista muodostelma oli laajennettavissa parveen eli nelikoneiseen osastoon. Myös Luftwaffen ilmataistelutaktiikan kehittäjä ja ässä eversti Werner Mölders tuli samaan lopputulokseen, mutta esimerkiksi britit käyttivät kolmen koneen muodostelmaa vielä sodan alussa, kunnes ilmataistelujen kova koulu johti heidätkin samoihin johtopäätöksiin. lentueen varapäällikkö ja myöhemmin 2. Jatkosodassa hän toimi 3
Lorentzin ja Magnussonin yhteistyön ansiosta Lentolaivue 24 selvisi talvisodasta murskaavan ylivoiman alla. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 83 Brewster-lentäjien menestyksen arkkitehti oli majuri Gustaf Erik Magnusson, joka toimi Lentolaivue 24:n komentajana vuosina 1938–1943. Magnusson pani käytäntöön laivueessaan. TEKSTI: HARRI MUSTONEN . Toukokuussa 1943 Magnusson määrättiin Lentorykmentti 3:n komentajaksi. Magnusson oli ehtinyt osallistua siihen mennessä 158 sotalennolle, ja hän sai talvisodassa neljä ilmavoittoa, kesällä 1941 yhden kokonaisen sekä toisen jaetun. Laivue onnistui sodan alussa hävittäjä. KUVAT: SA-KUVA torjunnassa niin hyvin, että vihollisen oli ensimmäisten viikkojen karvaiden tappioiden jälkeen ryhdyttävä käyttämään pommikonemuodostelmien suojana saattohävittäjiä. 1930-luvun jälkipuoliskolla Magnusson kävi useilla komennuksilla Euroopassa tutustumassa ja koelentämässä uusinta lentokalustoa muun muassa Fokker D.XXI:tä ja Heinkel He 112:ta. lentueen päälliköksi. PÄIVÄNÄ 1941 Magnusson sai ylennyksen everstiluutnantiksi, samalla häneltä kiellettiin lentäminen. Se perustui radiotiedusteluun ja siihen, että viestit saatiin lähetettyä radioilla miltei reaaliajassa ilmassa oleville yksiköille. V uonna 1902 syntynyt Magnusson oli saanut Suomen lentomerkin numero 168 sekä ohjaajatodistuksen lokakuussa 1927. 35 vanhentuneella Fokker D.XXI:llä Magnussonin laivue sai peräti 120 ilmavoittoa ja menetti ilmataisteluissa vain yhdeksän konetta. Järjestelmä saatiin käyttöön juuri ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä. MAGNUSSON KEHITTI 1930-luvulla yhdessä Suomen hävittäjätaktiikan luojan eversti Richard Lorentzin kanssa hävittäjäkoulutusta ja -taktiikkaa, jonka GUSTAF ”EKA” MAGNUSSON . Rykmentinkomentajana hän loi alueellisen hävittäjien johtojärjestelmän. Lorentzin ja Magnussonin yhteistyön ansiosta Lentolaivue 24 selvisi talvisodasta murskaavan ylivoiman alla. Viisi vuotta myöhemmin hän sai siirron Lentolaivue 24:n 2. Sen jälkeen hän palveli Ilmavoimien esikunnassa kolme vuotta, kunnes hänet siirrettiin vuonna 1931 Maalentoeskaaderiin hävittäjälentueen päälliköksi. MARRASKUUN 10. Se, jos mikä, oli yksi talvisodan ihmeistä
Japanilaishävittäjä oli huomattavan ketterä, ja ahtimella sen huippunopeuden sai taistelutilanteessa On laskettava everstiluutnantti Magnussonin erinomaisen johtajataidon, johtajakyvyn ja koulutuksen ansioksi ne tulokset ja ne menestykset, jotka hävittäjälentäjämme ovat saavuttaneet ylivoimaista vihollista vastaan käydyissä raivokkaissa ilmataisteluissa. Tämän jälkeen Yhdysvaltain laivasto tilasi 54 konetta ja ensimmäinen sarjakone pääsi taivaalle kesällä 1939. Näitä F2A-1-tyyppimerkinnän saaneita Brewstereitä luovutettiin laivastolle lopulta vain yksitoista, loput myytiin Suomeen joulukuussa 1939. On laskettava everstiluutnantti Magnussonin erinomaisen johtajataidon, johtajakyvyn ja koulutuksen ansioksi ne tulokset ja ne menestykset, jotka hävittäjälentäjämme ovat saavuttaneet ylivoimaista vihollista vastaan käydyissä raivokkaissa ilmataisteluissa.” SODAN JÄLKEEN Magnusson jäi eläkkeelle Ilmavoimista ja toimi siviilissä pankinjohtajana vuoteen 1959 saakka. – SURKEA HÄVITTÄJÄ VAI TAIVAAN HELMI . Uusintaesitys kesällä 1944 hyväksyttiin, ja Magnussonille myönnettiin Mannerheim-risti 26.6.1944. Hän on luonut alaisiinsa oikean taistelutahdon ja taisteluhengen esimerkillisen kasvatuksen ja koulutuksen perusteella. T ukialuskäyttöön suunnitellussa kokometallisessa Brewster-hävittäjässä oli sisäänvedettävät laskutelineet, säätöpotkuri ja 950 hevosvoiman Wright Cyclone R-1820-G5 -tähtimoottori, joka antoi koneelle huippunopeuden 480 km/h – amerikkalaishävittäjä kulki noin 65 km/h kovempaa kuin kiinteällä laskutelineellä varustettu Fokker D.XXI. Brewsterin, tyyppimerkinnältään XF2A-1, ensilento tapahtui joulukuussa 1937. Gustaf Magnusson kuoli vain vajaat puoli vuotta ylennyksestään, 91-vuotiaana. Lento-ominaisuuksiltaan se todettiin erinomaiseksi, mutta suoritusarvoissa – lähinnä nopeudessa – oli sen sijaan toivomisen varaa. Esityksessä mainittiin muun muassa: ”Talvisodassa ja nykyisen sodan alkuvaiheessa everstiluutnantti Magnusson Hävittäjälentolaivueen komentajana osallistui henkilökohtaisesti lukuisiin ilmataisteluihin ylivoimaista vihollista vastaan ja on ollut täten hyvänä ja velvoittavana esimerkkinä alaisilleen. BW:ssä oli yksi 7.62 mm:n konekivääri sekä kolme karkeakaliiperista 12.7 mm:n konekivääriä, joista kaksi siivissä. 84 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ILMAVOIMIEN KOMENTAJA kenraalimajuri Jarl Lundqvist teki jo elokuussa 1941 esityksen Mannerheim-ristin myöntämisestä Magnussonille, mutta tuolloin se hylättiin. TEKSTI: HARRI MUSTONEN. Prototyyppiä paranneltiin, ja sen huippunopeudeksi saatiin lopulta 5 000 metrin korkeudessa 490 km/h. Tositoimiin Brewsterit – tai Buffalot, kuten niitä muualla kutsuttiin – joutuivat Suomen lisäksi Tyynenmeren taisteluissa, joissa niillä lentäneet yhdysvaltalaiset ja hollantilaiset pilotit jäivät kuitenkin alakynteen japanilaisten Mitsubishi A6M Zeroille. Hänet ylennettiin reservissä kenraalimajuriksi 4.6.1993. Brewstereitä toimitettiin lisäksi Belgiaan, IsoonBritanniaan ja Alankomaihin. Koneen toimintamatka oli poikkeuksellisen suuri, parhaimmillaan jopa 1 350 kilometriä. Laivasto sai myöhemmin tilalle uudempaa F2A-2-mallia
Suomalaisilla oli jatkosodassa kokeiluja vertailukoneina kaksi sotasaaliiksi saatua eri tyyppistä I-16:tta. I-153:ssa oli niin jäykkä kk-liipasin, että sen painaminen vaikutti ohjaukseen, I-16 taas oli pituusvakavuudeltaan kehnonpuoleinen. Suuremman nopeutensa turvin BW tavoitti venäläisten pommikoneet ja oli Tsaikkaa 40–50 km/h ja n Suomalaisia vastassa olleiden Polikarpov I-16 ”Rata” -hävittäjien huippunopeus oli noin 460 km/h. Näistä tyyppi 6 oli varustettu 750 hv:n moottorilla, ja sen huippunopeudeksi mitattiin 440 km/h. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 85 nostettua 555 kilometriin tunnissa. Suomalaisilla Brewster-lentäjillä oli etulyöntiasema niin kauan, kun he käyttivät nopeusetuaan, ja tämähän toimi hyvin opitun heiluritaktiikan kanssa – kaartotaisteluun sen sijaan ei kummankaan vihollishävittäjätyypin kanssa kannattanut antautua. Varsinkin MiG-1ja MiG-3-koneiden huono liikehtimiskyky antoi tasoitusta BW:lle etenkin matalalla, jolloin MiGien ja BW:n nopeuserokin oli pieni. Se oli noin 20 km/h hitaampi kuin Brewster mutta kaartoi tiukemmin varsinkin alakorkeuksissa. Rataa 20–40 km/h nopeampi. Koneen aseistuksena oli neljä 7,62 mm:n konekivääriä, kaksi siivissä ja kaksi tahdistettuna rungossa. Brewsterin korvasikin pian Grumman Wildcat, josta tuli laivaston päähävittäjä 1941. Se oli sopiva hävittäjä neuvostokoneita vastaan parin vuoden ajan, kunnes uusien taistelukoneiden tekniikka ja saavutusarvot menivät siitä auttamatta ohi.. Eräs koneen murheenkryyneistä laivaston käytössä oli laskuteline, joka ei tahtonut kestää tukialuksille tehtäviä rajuja laskuja. Hollantilaiset pärjäsivät Brewstereillään Jaavalla paremmin, mutta sillä ei ollut merkitystä lopputuloksen kannalta. Tyyppi 18:ssa oli 850 hv:n moottori, sen huippunopeudeksi mitattiin 464 km/h. Suomalaisten käsissä Brewster oli riittävä ase venäläisten Ratoja (I-16), Tsaikkoja (I-153) ja pommituskoneita vastaan. Zerot kurittivat pahasti myös Kiinan ilmavoimien I-16ja I-153-hävittäjiä, jotka olivat suoritusarvoiltaan japanilaishävittäjää huomattavasti heikompia. Epäsuosittu tyyppi siirrettiin tämän jälkeen pian harjoituskoneeksi. Toisin kuin kokemattomille yhdysvaltalaispiloteille, oli ”Taivaan helmi” oivallinen työkalu jatkosodan alussa hyvin koulutetuille ja jo talvisodassa lentäneille suomalaisohjaajille. n Brewster nokillaan. Jos BW kuitenkin joutui Tsaikan tai Ratan konekiväärien eteen, ei peli silti vielä ollut välttämättä menetetty. Lisäksi neuvostoliittolaiset suuntasivat konekiväärinsä suoraan eteen, toisin kuin suomalaiset, joiden hävittäjissä tulitus oli kohdistettu yhtymään 150 metrin päässä, ja kokemattomien neuvostopilottien osumatarkkuus oli yleisesti huono. Myöhemmin rintamalle ilmestyneitä nopeampia Hurricane-, LaGG-3ja MiG-hävittäjiä vastaan Brewstereillä pärjäsivät kokeneet lentäjät vielä hyvin. Midwayn taisteluun osallistuneista 21 Brewsteristä Zerot pudottivat 13
Kuinka 1990-luvun Horneteihin päätynyt hanke vertautuu meneillään olevaan Hornetien suorituskyvyn korvaamiseen eli HX-hankkeeseen, jos käytetään soveltuvin osin samoja nyt julkisia 1990-luvun valintaperusteita ja HX-hankkeessa ilmoitettuja tavoitteita?. Viime vuosina olemme tarkastelleet tulevaa HX-hävittäjähanketta ja arvioinnissa mukana olevia koneita. 86 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA VUOSISATOJEN HANKINNAT Hornet-hankinta oli viime vuosisadan suurin hanke ja HX-hankkeesta tulee kuluvan vuosisadan tähän mennessä suurin. Yhdessä ne ovat Suomen historian suurimpia puolustusmateriaalihankintoja. Satavuotiaassa lehdessämme on ollut vuosien kuluessa useampia artikkeleita eri hankkeista
Tämä artikkeli ei anna mitään viitettä siitä, mihin suuntaan Suomen päätös olisi kallistumassa. Siitä meillä ei ole mitään tietoa, ja jos olisi, emme sitä kertoisi. Hornet-hanke ja HX-hanke . SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 87 VUOSISATOJEN HANKINNAT Hankinnan parissa työskentelevillä virkamiehillä on tietysti huomattavasti kattavampi aineisto käytettävissään kuin meillä lehdessämme. HX-hanke on herkässä vaiheessa, ja tietojen vuotaminen olisi vahingollista Suomen kansalliselle edulle, sillä se helposti nostaisi valinnan kohteena olevan koneen hintaa. TEKSTI: ESA JÄRVELÄ. Koneiden tekniikkaa sivutaan vain aseistuksen osalta, muuta tekniikkaa ja muita asioita on jo käsitelty useissa Suomen Sotilas -lehden aikaisemmin julkaistuissa artikkeleissa. Siksi tässä artikkelissa tiettyjä asioita on pelkistetty sen mukaan, mitä nyt on julkisesti tiedossa ja on mahdollista pituudeltaan rajallisessa artikkelissa käsitellä
Lisäksi Ranskan ilmavoimille ja laivastolle on tilattu tai toimitettu 180 Rafalen eri versiota. HX-hävittäjähankkeen arvioinneissa mukana olevaa Dassault Rafalea on tällä hetkellä tilattu 36 konetta Intiaan ja 24 Egyptiin – osa on jo toimitettu. Lisäksi valuuttakurssien muutokset muuttavat hintoja hankintojen edetessä. Rafale Suomessa Jos Suomi valitsisi Rafalen, merkitsisi se sitoutumista ranskalaiseen teknologiaan ja toimintakulttuuriin, vaikka aseistuksen puolesta nykyisissä F/A-18-koneessa käytettäviä AIM-9X Sidewinderja AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjuksia olisi ilmeisesti mahdollista käyttää myös Rafalessa. Ensimmäisenä palveluskäyttöön tuli laivaston versio Rafale M vuonna 2000 ja ilmavoimien versio vuonna 2005. MiG-29 Fulcrum. Lentotuntihintojen vertailuun on myös suhtauduttava varauksella, suurin osa niistä on arvioita, ja käytetyt arviointiperusteet vaikuttavat hintaan. Mutta aloitetaanpa vertailu… MiG-29 Fulcrum 1990-luvun valinnassa mukana olleelle MiG-29:lle ei vertailukelpoista konetta nykyisestä hankkeesta löydy, koska ymmärrettävistä syistä Venäjä on ollut hankintamaana käytännössä jo pitkään suljettu kokonaan pois. MiG-29:n lyhyt elinkaari, joka oli vain noin puolet länsimaisista koneista, nosti sen kustannuksia. Myyntimiesten puheet ovat vain puheita. Palveluskäyttöön Mirage 2000 tuli vuonna 1983. Koneet varustetaan esimerkiksi MBDA Meteor -ilmataisteluohjuksilla. Julkisuudessa esitettyjä kauppahintoja vertailtaessa on huomioitava, että niiden sisällöt vaihtelevat huomattavasti. 88 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA K onehankinta tehdään vasta vuonna 2021, joten tämäkin juttu ehtii vanheta ja tiedot vielä tarkentua moneen kertaan siihen mennessä. Kyse ei ole pelkästään koneiden ja niiden ympärillä olevien järjestelmien hinnoista, vaan myös osapuolten turvallisuusja kauppapolitiikka vaikuttaa loppusummaan. Sen sijaan Ilmavoimien suorituskykyvaatimukset olisivat täyttyneet, ja kone olisi ilmeisesti ollut lentäjän kannalta suorituskykyinen sekä hyvä lennettävä. kin vuoteen 2040 asti tai pidempään. Dassault Aviation Rafale 1990-luvun vertailussa Mirage M20005 jäi valitsematta vaikeaksi arvioidun huoltojärjestelmän ja pienestä käyttäjäkunnasta johtuvien käyttökustannusten arvioidun nousun vuoksi. Toimitukset ovat kesken. Rafalen MIG-29:N LYHYT ELINKAARI NOSTI SEN KUSTANNUKSIA. Myös sellaisten päätösten puuttuminen, kuten onko Suomi jatkossa liittoutunut vai liittoutumaton, vaikeuttaa asioiden arvioimista kokonaisuuden kannalta. Toimintaympäristömmekin on jatkuvassa liikkeessä. Mirage M2000-5 vs. Mirage M20005-versioita myytiin lopulta vain Taiwanille, Kreikalle ja Qatarille, yhteensä tilausmäärät jäivät ilmeisesti alle 100 koneeseen. . Qatar on tilannut 36 konetta. Lisäksi elektroniikka ja koneen huoltojärjestelmä eivät täyttäneet vaatimuksia. Vaikka muut vaatimukset olisivat paremmin täyttyneetkin, haluttiin kuitenkin epäilemättä eroon myös Neuvostoliitto/Venäjäriippuvuudesta kalustohankinnoissa ja sen turvallisuuspoliittisista seurausvaikutuksista. MiG29 jäi 1990-luvun alussa valitsematta Neuvostoliiton romahduksen ja Venäjän silloisen epävakauden, koneen korkeimman hankintahinnan ja korkeimmiksi nousevien elinkaarikustannusten vuoksi. Mirage M2000-5.. Mirage 2000:n eri versioita oli tilattu noin 400 konetta, kun Suomi päätti hankittavasta hävittäjästä. . AGM-158 JASSM -risteilyohjuksia, AGM-154 JSOW -liitopommeja ja GBU31 JDAM -täsmäpommeja ei ainakaan mainita koneen aseistusvaihtoehtona nykyisellään. Intian tilaamien 36:n Rafale C/B -tyypin koneen kauppahinta – ilmeisesti asejärjestelmineen – koneet muunneltuna Intian tarpeisiin, on noin 8,78 miljardia euroa, joka tekee konekohtaisesti jaettuna noin 243,9 miljoonaa euroa. Rafalen on suunniteltu olevan Ranskan ilmavoimien päätaistelukone ainaPALVELUSKÄYTTÖÖN MIRAGE 2000 TULI VUONNA 1983
Se on ollut sitä toisesta maailmansodasta asti yhä enenevässä määrin. Kone . Ilmavoimat onkin todennut, että HX-hävittäjähanke ei saisi nostaa toimintamenoja, vaan niiden pitäisi pikemminkin laskea. Myös MBDA Meteor -ilmataisteluohjusta ja laajaa valikoimaa muita ilmataisteluaseistusvaihtoehtoja on suunniteltu mahdolliseksi asearsenaaliksi. Halvin ylläpitää ja käyttää Brasilian tilaamien 36:n JAS 39E/F Gripen NG -koneiden kauppahinta tukijärjestelmineen, simulaattoreineen ja kehittämiskeskuksineen Brasiliassa on noin 4,2 miljardia euroa, eli konekohtaisesti jaettuna noin 116,7 miljoonaa euroa. Se on nykyisillä tiedoilla ainoa kone, jolla päästäisiin valmistajan referenssien mukaan jopa 40 % pienempiin käyttökustannuksiin kuin nykyisellä kalustolla. On toisaalta syytä muistaa, että Ruotsin sotilasilmailuteollisuus on muutenkin hyvin riippuvainen Yhdysvalloista. Käyttökustannuksiin liittyy vahvasti se, että nykyisten Suomen 116,7 M € LENTOTUNTIHINTA 5 700 € JAS 39E GRIPEN NG F/A-18-koneiden lentotunnin hinta on 9 000–9 500 euroa, jolla ei tällä hetkellä saada riittävästi lentotunteja lentäjille. Aseistuksen puolesta nykyisissä F/A-18-koneissa käytettäviä AIM120 AMRAAM -ilmataisteluohjuksia on mahdollista käyttää jo nykyisin käytössä olevissa Gripen-versioissa, ja AIM9X Sidewinder -ohjuksia on suunniteltu mahdolliseksi käyttää Saab JAS 39E/F Gripen NG -versiossa. 90 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA pyritään toteuttamaan kuluvan vuoden aikana. JAS 39 Gripen NG. Myös Brasilian pitäisi saada tämän vuoden aikana ensimmäinen tilaamistaan koneista koelento-ohjelmaa varten. Käyttökustannukset puoltavatkin vahvasti JAS 39E/F Gripen NG:n valintaa. Lisäksi hyvänä puolena on konventionaaliselle koneelle lyhyt nousukiito 500 metriä ja laskeutumisessa tarvittava 600 metriä. Tämän kokoluokan hankinta on aina sekä poliittinen että talousja teollisuuspoliittinen kysymys. Lentotuntihinnan arvioidaan olevan ylivoimaisen edullinen verrattuna muihin vertailtaviin koneisiin, se on noin 5 700 euroa. Myös muihin verrattuna kohtuullinen hankintahinta puhuu valinnan puolesta. Mitä pienempi sarja ja parempi varustelu sekä järjestelmät, sitä suurempi konekustannus. Jako on tietysti kovin keinotekoinen. Kuinka tämä on mahdollista modernilla miehitetyllä sotilasilma-aluksella, on hyvä kysymys. Toimitukset Brasilialle ajoittuvat suunnitelmien mukaan vuosille 2019–2024. AGM-158 JASSM -risteilyohjuksia ei mainita aseistusvaihtoehtona nykyisellään, ja niiden integroiminen Gripeniin vaatisi Yhdysvaltojen luvan ja tuen. FÖ RS VA RS M A K TE N. Taloudellisella ja turvallisuuspoliittisella puolella valintaa puoltaa valmistajan taholta lupailtu koneiden kokoonpano Suomessa ja mahdollisuus osallistua koneen kehitystyöhön. Lisäksi AGM-154 JSOW -liitopommeja ja GBU-31 JDAM -täsmäpommeja on voitu käyttää jo Gripenin C/D-versioissa
Käytännön saavutusten vertailua voidaan tehdä vain Gripenin C/D-version kehitysasteen pohjalta. JAS 39B Gripen. Myös koneen tilausmäärät ovat vielä pienet. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 91 1990-LUVULLA JAS 39A/B GRIPEN JÄI VALITSEMATTA, KOSKA MERKITTÄVÄ OSA SEN JÄRJESTELMISTÄ OLI VIELÄ KEHITYSASTEELLA... JAS 39E/F Gripen NG jäisi siis valintakriteerien mukaan ainakin vielä valitsematta kesken olevien järjestelmäkehityksen ja testauksen sekä niihin . Epävarmaksi jää myös, millä toimitusvarmuudella ja hinnalla Ruotsi pystyy takaamaan vaaditun 30 vuoden elinkaaren päivitykset koneelle. FÖ RS VA RS M A K TE N. soveltuu siten hyvin myös maantietukikohtiin. On vain ja ainoastaan valmistajan lupauksia. Kone, jota ei ole Uuden Gripenin tippumista vertailusta puoltaa se, että JAS 39E/F Gripen NG on vasta siirtymässä tarkastusja validointiohjelmaan, joten lopputuotteesta ei ole vielä täyttä varmuutta. Sen myötä ollaan kuitenkin selvästi lupaavammalla ja varmemmalla pohjalla kuin 1990-luvun alussa, mikä taas on toisaalta vähän sanottu
SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 93 Taifuuni Suomen sineen. Välillä määrä on tippunut hieman yli 3 000 koneeseen, ja toukokuussa 2019 se oli noussut 4 600 F-35 koneeseen, mikä olisi muuten jotakuinkin sama määrä kuin F-16-koneita kaikkiaan lopulta myytiin. Sen sijaan valitsematta jättämisen puolesta puhuvat korkeat käyttökustannukset ja huomattavan korkea hankintahinta – vaikka huomioisikin Kuwaitin tilaukseen kuuluvan tuen käyttöönotossa ja käytössä. Koneita oli silloin tilattu kaikkiaan 4 062, joista oli jo toimitettu 3 000. F-16 oli neljännesvuosisata sitten jo vanha ja koeteltu työkalu, mutta F-35 on vasta astunut operatiiviseen käyttöön. Tämä kuitenkin olettaen, että Yhdysvaltain hallitus vapauttaa ajan kuluessa F-35:n teknologian toimitettavaksi muillekin Lähi-idän valtioille kuin Israelille. F-35 VOISI OLLA SUOMEN VALINTA, JOS SUOMI KUULUISI NATOON... Lockheed Martin F-35 Lightning II Tämä vertailupari on hieman ongelmallinen, mutta vertaillaan silti. Lisäksi valmistaja ei ollut halukas siihen, että kotimainen lentokoneteollisuus olisi osallistunut koneiden valmistukseen. Niiden käyttöönotto monipuolistaisi ohjusvalikoimaa, sillä tällä hetkellä Suomi on riippuvainen AIM-120 AMRAAM -keskimatkan ohjuksesta ilmataisteluohjuksena ja NASAMSista ilmatorjunnassa. Jos Suomi haluaisi turvallisuuspoliittisesti suuntautua Eurooppaan ja olla yksi konetta kehittävistä maista, olisi kumppanimaaksi liittyminen houkuttelevaa. . On epävarmaa, sisältääkö hinta 180,5 M € LENTOTUNTIHINTA 36 982 € F-35 LIGHTNING II F-16 OLI NELJÄNNESVUOSISATA SITTEN JO VANHA JA KOETELTU TYÖKALU... N A VY. 1990-luvun vertailussa General Dynamicsin/ Lockheed Martinin F-16C/D jäi valitsematta, koska se ei täyttänyt Ilmavoimien vaatimuksia kaikilta osin. F-35 Lightning II. Kesäkuuhun 2019 mennessä kansainvälisille asiakkaille oli toimitettu 400 HX-hävittäjähankkeen arvioinnissakin mukana olevaa Lockheed Martin F-35 Lightning II -konetta, ja kaikkiaan odotetaan toimitusten Yhdysvaltojen ulkopuolelle nousevan 780 F-35-koneeseen. Norjan tilaamien 52 F-35:n kauppahinta on noin 9,384 miljardia euroa, konekohtainen hinta 180,5 miljoonaa euroa. U .S . Huomioitavaa on, että edelliset konemäärät sisältävät suunnitellut ja jo allekirjoitetut tilaukset. Palveluskäyttöön F-16 oli tullut jo vuonna 1979. Lisäksi hyvänä puolena pidetään valmistajan taholta lupailtua mahdollisuutta liittyä Saksan, Italian, Espanjan ja IsonBritannian rinnalle viidenneksi kumppanimaaksi, mikä ei kuitenkaan välttämättä alentaisi kustannuksia. Eurofighter Typhoonin valintaa puoltaa koneen elinkaaripäivitysten toteutuksen kannalta koneiden riittävä määrä, uskottava käyttäjäreferenssi ja pitkä palveluskäyttö. Olisiko se nyt sitten hyvä vai huono asia, siitäkin löytyy vähintään kaksi mielipidettä. F-16C/D vs. F-16C/D. Yhdysvaltojen asevoimille toimitusten odotetaan nousevan 2 456 F-35-koneeseen. Valmistajan odottamat tilausmäärät ovat vaihdelleet vuoden 2008 arvioidusta 4 000 koneesta. Valmistaja olisi halunnut toimittaa koneet valmiina ja ilman Ilmavoimien toivomia muutoksia. Valintaa puoltavat myös MBDA Meteorja IRIS-T-ilmataisteluohjusten käyttömahdollisuus.
Tavoite 30 vuoden ajalle on keskimäärin 18 417 euroa, mikä kuitenkin vaatisi lentotuntihinnan puolittamisen. Tämä antaa melko hyvän varmuuden koneen elinkaaripäivityksistä tulevaisuudessa. F-35:n valintaa puoltaa se, että aseistuksen puolesta koneen eri versioissa voidaan käyttää vastaavaa aseistusta kuin nykyisissä F/A-18-koneissa. F-35A:n lentotuntihinnaksi tavoitellaan viimeisimmän tiedon mukaan vuoteen 2025 mennessä 22 250 euroa. Suomeen. Yhteensä kustannusvaikutus olisi, jos ne arvioidaan yhteensä miljardiksi euroksi, noin 19,23 miljoonaa euroa konekohtaisesti. Konemäärä ja lentotuntimäärä jäisivät yksinkertaisesti liian alhaisiksi. F-35 voisi olla Suomen valinta, jos Suomi kuuluisi Natoon, mutta liittoutumattomana maana koneesta ei saataisi koskaan irti sen hintaa ja laatua vastaavia tehoja. Ongelma on siinä, että F-35 on suunniteltu ilmaylivoimaisen toimijan fiksuksi häiveaselavetiksi ja lentäväksi johtamisjärjestelmäksi eikä torjuntahävittäjäksi. Näillä perusteilla F-35 jäisi valitsematta, vaikka valmistaja antaa ymmärtää, että kone on niin ylivoimainen kilpailijoihinsa verrattuna, että sitä ei voi edes verrata vanhemman sukupolven koneisiin. Ainoastaan Yhdysvaltojen merkittävimmät liittolaiset ja suurimmat asiakkaat voisivat mahdollisesti saada teknologiasiirtoja, räätälöityjä ratkaisuja ja mahdollisuuden koneiden kokoonpanoon. Arvioidut valmistusmäärät ovat tulevaisuudessa ylivoimaisesti suurimmat arvioitavana olevista koneista, vaikka määrät vielä pienenisivätkin nyt arvioiduista. F-35 näyttääkin jäävän arveluttavan kalliiksi suhteessa siitä irti saatavaan tehoon taistelukentällä. Lisäksi valmistaja ei todennäköisesti suosi räätälöityjä ratkaisuja koneisiin Suomen osalta ja haluaa pitää koneiden valmistuksen Yhdysvalloissa. U .S . Hankintahinta vaikuttaisi olevan kaikesta huolimatta kohtuullinen verratessa muihin arvioitaviin koneisiin, jos kustannusten aleneminen on pysyvää eikä järjestelmän täyteen operatiiviseen valmiuteen saattamisen kokonaishinnasta puutu merkittäviä piilokustannuksia ja näin aidosti alentunut hinta myös siirtyy kansainvälisten asiakkaiden ja yhteistyökumppanien hintalappuun. A IR FO RC E. Merijalkaväen lyhyen nousukiidon ja pystysuoran laskeutumisen F-35B (STOLV) -version sekä merivoimien F-35C-versiolle on tavoiteltu vuoteen 2029 asti lentotuntihinnaksi 27 187 euroa. 94 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Norjan F-35-hankkeen kumppanuudesta maksaman noin 126 miljoonaa euroa ja koneiden päivityksen toimittajan päivitysohjelman mukaisesti Norjan ja Naton vaatimukset täyttäen. Huomioitavaa on, että vuoden 2017 alussa Lockheed Martin sopi myyvänsä Yhdysvaltojen puolustusministeriölle 90 F-35A-konetta kauppahintaan 7,4545 miljardia euroa, eli 82,8 miljoonaa euroa per kone. Osa ongelmista liittyy myös rakenteellisiin ratkaisuihin, joita ei voida enää muuttaa. Tämän mukaan joko Norja on maksanut huikeasti ylihintaa koneistaan tai F-35:n hinnanalentamisen jälkeisestä hinnasta puuttuu paljon piilokustannuksia tulevista päivityksistä ja muista koneiden täyteen operatiiviseen valmiuteen saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Norjan esimerkki ei kuitenkaan tue odotusta tällaisesta myönteisestä kehityskulusta. F-35 on edelleen versiosta riippuen enemmän tai vähemmän keskeneräinen, joten teknologiariski on edelleen olemassa. Viimeksi valmistaja on ilmoittanut asiakkaan kustannukseksi toimitettua F-35A-konetta kohti noin 80 miljoonaa euroa sisältäen itse koneen, moottorin ja valmistajan katteen. Naton jäsenenä pienemF-35 ON EDELLEEN VERSIOSTA RIIPPUEN ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN KESKENERÄINEN... Norja on arvioinut päivitykseen tarvittavan vuosina 2022–2025 yhteensä 740,6–952,2 miljoonaa euroa. 55 konetta menee Yhdysvaltojen asevoimille ja 35 kansainväliselle asiakkaalle. Vuonna 2015 käytössä olleen 51 F35A:n lentotuntihinta oli 36 982 euroa. Koneen valitsemista vastaan puhuvatkin huomattavan korkeat käyttökustannukset ja niiden lupailtuun laskemiseen tulevaisuudessa liittyvät epävarmuustekijät
Testeissä kone osoittautui muita 1990-luvun ehdokkaita selvästi paremmaksi. U .S . . F/A-18C/D Hornet -koneiden hankintapäätös tehtiin vuonna 1992. Yhdysvaltain laivasto on suunnitellut käyttävänsä F-35C-koneita läpäisemään vastustajan ilmapuolustuksen ja hyökkäämään vahvimmin puolustettuihin kohteisiin sekä maalinosoitukseen Super Horneteille. F/A-18 Hornet vs. Nykyisellään näyttää, että F/A-18 Super Hornetin päivitykset ja ylläpito jatkuisivat ainakin 2050-luvulle asti. F/A-18 Hornet. Toisaalta sillä oli vielä riittävä elinkaari sekä päivitysmahdollisuudet edessäpäin. . Hankintapäätökseen vaikuttivat ilmeisesti, että kone ei ollut enää kehityksen alussa ja ongelmat oli jo kitketty pois. Boeing F/A-18 Super Hornet Tämä on kenties selkeästi vertailukelpoisin pari. Nykyisellään näyttää, että F/A18 Super Hornetin päivitykset ja ylläpito jatkuisivat ainakin 2050-luvulle asti. Kiitoratatai maantievaatimuksena oli nousussa 430 metriä ja laskussa 850 metriä. Myös Kuwait on tilannut Block III -versiota 28 konetta. HX-hävittäjähankkeen arvioinneissa mukana olevaa Boeing F/A-18E/F Super Hornet -konetta on tällä hetkellä palveluskäytössä Australiassa ainakin 24 konetta ja Yhdysvaltojen laivastolla yli 500 konetta. Arviot 30 vuoden käyttökustannuksista olivat keskitasoa mukana olleista koneista. N A VY U .S . Kaikkiaan koneita on valmistettu yli 1 400. Yhdysvaltojen laivasto tilasi maaliskuussa 2019 koneiden valmistajalta 78 F/A-18 Super Hornetin Block III -versiota. Perusteluna on, että Boeing kehittää uuden F/A-18 Super Hornetin Block III -version täydentämään F-35-koneen puutteita. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 95 pikin konemäärä riittäisi, jos olisi odotettavissa, että liittolaiset tukevat Suomea omalla ilma-aseellaan viimeistään muutamassa päivässä kriisin alettua. Hankintahinta oli silloisilla tiedoilla toiseksi halvin heti F-16:n jälkeen. . Mitä tähän tilaushintaan lopulta sisältyi, on epävarmaa. Australian 24:n Boeing F/A-18F Block II Super Hornet -version hinta oli noin 2,069 miljardia euroa, joten konekohtaiseksi hinnaksi tuli 86,2 miljoonaa euroa. F/A-18 Super Hornet. Super Hornetit puolestaan toimivat hyökätessä monipuolisen pitkän kantaman aseistuksen omaavi86,2 M € LENTOTUNTIHINTA 9 647–21 048 € F/A-18 SUPER HORNET F/A-18C/D HORNET -KONEET OTETTIIN KÄYTTÖÖN VUONNA 1995. F/A-18E/F Super Hornetin lentotunnin hinta vaihtelee operatiivisesta valmiudesta riippuen 9 647–21 048 euron välillä, mikä on kyllä liian suuri vaihteluväli vertailua ajatellen. N A VY. On ollut epävarmuutta, mihin asti F/A-18E/F Super Hornetit pidetään Yhdysvaltojen merivoimien käytössä F35-hankkeeseen liittyvistä ongelmista johtuen. F/A-18C/D Hornet -koneet otettiin käyttöön vuonna 1995
Tulevaisuuden ratkaisu voikin olla suoritettavasta tehtävästä riippuen sopivana yhdistelmänä osa miehitettyjä ja osa muualta ohjattuja tai kokonaan autonomisia taistelukoneita. Seuraava sukupolvi Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusorganisaation (DARPA) hankkeessa kehitetään ja rakennetaan jo prototyyppejä 6. Sen sijaan, jos lentotunnin hinta alkaa olla merkittävästi suurempi kuin nykyisen kaluston, alkaa valinta kallistua JAS 39E/F Gripen NG:hen huolimatta sen suurista riskeistä. U .S . Lisäksi jos ilmataisteluaseistukseen halutaan monipuolisuutta, todennäköisesti MBDA Meteorja IRIST-ilmataisteluohjusten käyttö ei olisi mahdollista. Tämä tarkoittanee sitä, että F/A-18 Super Hornet -koneiden elinkaarta pidennetään eikä F-35C korvaisikaan puutteidensa takia F/A-18E/F Super Hornet -koneita pitkälläkään aikavälillä kokonaan. Growler on kuitenkin tarkoitettu lähinnä suurilla avomerialueilla toimiville merivoimien ilma-aseille, ja se näyttäisi olevan virhevalinta hintaansa nähden Suomen ilmavoimien kaltaiselle toimijalle. Kokoonpano ja huolto Suomessa onnistunevat vastaavalla periaatteella kuin nykyisten koneidenkin. F/A-18E/F Super Hornetin hankintahinta on muihin ehdokkaisiin verrattuna hyvin kilpailukykyinen. Molemmat osapuolet myös tuntevat toistensa toimintakulttuurin. sukupolven hävittäjässä käytettävien ratkaisujen kokeiluun. A IR FO RC E. Lisäksi yhteistyö F/A-18C/D Hornetien osalta valmistajan ja erityisesti Yhdysvaltojen laivaston kanssa on ollut ilmeisesti riittävän sujuvaa ja joustavaa. Tarkoituksena on kehittää 6. Uhkat ja mahdollisuudet Jos F/A-18E/F Super Hornetin arvioitu lentotunnin hinta on lähimpänä alempaa arviota ja kone arvioidaan riittävän suorituskykyiseksi, vaikuttaa valinta selkeältä edellä käsitellyillä valintaperusteilla. Valituksi pitäisi näin tulla F/A18E/F Super Hornet. Yhdysvaltain kongressi myönsi luvan myydä Suomelle mahdollisen Super Hornet -kaupan yhteydessä myös EA-18G Growler -elektronisen sodankäynnin erikoiskoneita. Epävarmuus todellisista käyttökustannuksista, jotka vaihtelevat lähes nykyisten F/A-18C/D-koneiden käyttökustannuksista aina F-35-koneiden jälkeen selvästi korkeimpaan, eivät puolla koneen valintaa. Tämä siis edellyttää, että JAS 39E/F Gripen NG arvioidaan riittävän valmiiksi kokonaisuudeksi valintaa tehdessä, sen suorituskykyvaatimukset täyttyvät F/A-18E/F SUPER HORNETIN VALINTAA PUOLTAA SE, ETTÄ ASEISTUKSEN PUOLESTA SEN ERI VERSIOISSA VOIDAAN KÄYTTÄÄ ILMAN PÄIVITYKSIÄ VASTAAVAA ASEISTUSTA KUIN NYKYISISSÄ F/A-18-KONEISSA. F/A-18E/F Super Hornetin valintaa puoltaa se, että aseistuksen puolesta sen eri versioissa voidaan käyttää ilman päivityksiä vastaavaa aseistusta kuin nykyisissä F/A-18-koneissa. Myös synergiaetuja saavutetaan, sillä tekninen toteutus on samankaltaista nykyisen kaluston kanssa. sukupolven korvaaja F-22:lle ja F-18:lle hävittäjätehtävissä, ja ainakin nämä prototyypit on ilmeisesti suunniteltu miehitetyiksi. sukupolven yhteydessä mainitaan F-18. Huomioitavaa edellisessä on, että yhtenä korvattavana hävittäjäkoneena 6. Varauksella on tosin suhtauduttava myös muiden konevaihtoehtojen käyttökustannuksiin ja siihen, mitä arvioituihin käyttökustannuksiin on sisällytetty. 96 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA na aselavetteina. Tukialusosaston puolustuksessa Super Hornetit kykenevät pysymään ilmassa kauemmin kuin F35C:t ja käyttämään parannettuja IRSTsensoreita havaitsemaan kaukaa tulevia kohteita ja laukaisemaan ilmataisteluohjukset niiden maksimikantamalta (IRST=infrapuna etsintä ja lukitus, ilman elektronisia herätteitä)
Tulipa valituksi lopulta mikä konetyyppi tahansa, ei niillä ole taisteluarvoa, jos maantieja lentotukikohtien ilmatorjunta ei ole kunnossa, koneet tuhotaan jo tukikohtiinsa, niiden nousu/lasku ei enää onnistu tai tukija johtamisjärjestelmät on tuhottu. Hävittäjillä ei voida torjua ballistisia ohjuksia. Iskuun voidaan yhdistää myös miehittämättömien ilma-alusten käyttö maalinosoitukseen ja risteilyohjusmaisesti toimivien miehittämättömien ilma-alusten iskut. A IR FO RC E aseet, ballistiset ja supernopeat risteilyohjukset. Jatkuvalla aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten toiminnalla voidaan myös eristää tukikohdat sekä estää tukikohdan toipuminen iskusta ja palauttaminen operatiiviseen toimintaan. Pienikokoisimmat miehittämättömät ilma-alukset soveltuvat tiedusteluun ja täsmäaseiden maalinosoitustehtäviin kantaman puitteissa. Siihen kyetään vain oikeanlaisilla ilmatorjuntaohjuksilla, joita Suomella ei enää Bukin alasajon jälkeen ole. Ongelmalliseksi ilmapuolustuksen kannalta ovat muodostumassa myös pienet ja vaikeasti havaittavat miehittämättömät ilma-alukset. Suurin ongelma on Suomelta kokonaan puuttuva ballististen ohjusten korkeatorjuntakyky. Kohteet ja käytettävä aseistus valittaisiin käytössä olevien resurssien, arvioidun vaikuttavuuden ja kohteen suojan mukaan. Tehokkainta olisi estää koneiden lentäjiä lentämästä, mikä onnistuu perinteisesti erikoisjoukkojen ja/tai pienikokoisten miehittämättömien ilma-alusten iskuilla lentäjiä vastaan maassa. Näin pyritään vähintään estämään koneiden nousu. Tavoitteena on estää koneiden uuteen tehtävään valmistelu ja niiden johtaminen. Edellä mainituilla keinoilla voitaisiin iskeä, jos koneet on ehditty jo hajauttaa, ensisijaisesti johtamispaikkoihin, tutkiin sekä koneiden tukeutumisjärjestelmiin, esimerkiksi ohjusvarastoihin, polttoainesäiliöihin, kriittiseen infrastruktuuriin ja muuhun huoltojärjestelmään. Jos saatavilla ei ole ballistista ohjustorjuntaa, hyökkääjän on varminta tehdä yllätysisku ensin taktisilla ballistisilla ohjuksilla, mitä seuraa välitön isku risteilyohjuksilla tukikohtaan. Sodan ajan olosuhteissa tehokkainta on estää koneiden tarkoituksenmukainen käyttö jo niiden ollessa maassa, jotta saavutetaan nopeasti ilmaherruus. Molemmilla koneilla on soveltuvuus ja riittävän lyhyt nousukiito sekä laskeutumismatka myös maantietukikohtaan. Iskun jälkeen miehittämättömiä ilma-aluksia voitaisiin käyttää alueen jatkuvaan valvontaan tuhojen arvioinnissa. Investoinnista tulee negatiivinen, koska se syö varoja mutta ei tuo lisäarvoa. Esitän seuraavassa vain yhden yleistasoinen uhkaskenaarion, josta suurin osa on jo teknisesti tätä päivää. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 97 ja tulevaisuuden elinkaari sekä käyttäjäkunnan laajuus arvioidaan riittäviksi. Maassa ollessaan koneet ovat ainoastaan erittäin kalliita robottien ja ohjusten maaleja.. Jos puolustajalla ei ole eri uhkia vastaan porrastettua ja riittävän torjuntakykyistä ilmatorjuntaa lentotai maantietukikohdan vaurioiden rajoittamiseksi ja/tai kykyä syvään vaikutukseen vastustajan keskipitkän ja pitkän kantaman asejärjestelmiä vastaan, on toimintakykyisenä pysyminen täysimittaisessa sodassa lähinnä teoriaa, jolloin myös koneiden suorituskyky ilmassa jää käyttämättä. Tähän vastustaja voi yhdistää koneista laukaistavat pitkän kantaman täsmäU .S . Lisäksi pienikokoinen miehittämätön ilma-alus voi itsessään tiedustella, ja se on voitu varustaa taistelulatauksella, jolla tuhotaan havaitut arvokkaat kohteet. Tekniikan edelleen kehittyessä iskuihin löytyy enenevässä määrin erilaisia variaatioita
Tilausnumero: 01-918 Hinta 15,Finnish Fighters of WW2 t-paita Fruit-of-the-Loom. Kestää konepesun. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. www.facebook.com/suomensotilas Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki. Tukeva, kestävä muovimuki mukavalla muotoilulla, tilavuus 35 cl. Koot S, M, L, XL ja XXL Tilausnro: 65-144 Hinta 20,Suomen Sotilas Ilmasota 2019_Suomen sotilas 3.7.2019 10.45 Sivu 1 SA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. 100% puuvillaa. (09) 449 801, e-mail: shop@aviationshop.fi Varastomyymälä avoinna: KE 17-19, LA 10-14 Isänmaan puolesta Verkkokaupassa noin 2.000 tuotetta: aviationshop.fi Postitse + postima ksu Lentomerkki muki Suomen ilmavoimien lentomerkki 1918-1945 -kuvio mukin molemmilla puolilla. Tilauspuh
Tilaa nyt: www.suomensotilas.fi • tai soita (03) 4246 5334 www.facebook.com/suomensotilas SA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. KIINNOSTUITKO. Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta, sotahistoriasta ja turvallisuudesta. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
Tilaa nyt: www.suomensotilas.fi tai soita (03) 4246 5334 www.facebook.com/suomensotilas SA -K U VA